B logi sisältää elokuva-arvioita ja muisteluja kokoelman 1980-luvun ja 90-luvun alun retro-videokaseteista. Mm. scifi, fantasia, western, piirretyt, anime, kaiju/monsterielokuvat, post-apocalypse, kauhu, mysteeri, arthouse ja draama ovat genreinä edustettuina. Arvosteluasteikko on yhdestä viiteen tähteä. Blogissa käsitellään pääasiassa Suomi ex-vuokrakasetteja. Myös muita vanhoja ja harvinaisiakin sekä uusia kiinnostavia elokuvia ja sarjoja välillä käsitellään (mm. TV-nauhoituksia ja DVD:itä), sekä erikoisuutena Nintendon vuokravideopelejä. Toiveitakin saa esittää. Disney-postaukset löytyvät myös täältä.

"Elokuvat ja videot kuvaavat elämää ja mielikuvitusta sen kaikissa muodoissa. Tässä blogissa elävät harmonisesti rinnakkain niin klassiset piirretyt kääpiöineen ja scifi-maailmat avaruusaluksineen, kuin taide-elokuvat ja hömppä, sekä pienen ihmisen filosofiat ja rakkaus luontoon, aina taisteleviin jättiläishirviöihin, jotka kulkevat käsi kädessä auringonlaskuun – ja lopputekstit katsotaan nekin autuaana." —JE

Spoilereita saattaa välillä esiintyä. Voit lähettää omiakin kommentteja tai muisteluja videoarvioista (tai yleisesti tästä blogista). Voit tehdä sen täältä sivun alaosasta (voit lähettää myös sähköpostia).


<- Aiempia blogi-postauksia
 -> Uudempia blogi-postauksia


7.11.2018



DISNEY FESTIVAALI 2
(Walt Disney Home Video - Cartoon Classics / Kirjalito, 1980-luvun vuokrakasetti). VHS (FIx)
Englanninkielinen nimi: Cartoon Bonanza II (1983).
Valmistusmaa: Yhdysvallat.
Genre: piirretty.    Kesto: 1t 10min.    Kuvasuhde: 4:3.
Puhuttu englanniksi, paikoin suomenkielinen tekstitys.    Videokoodi: 171/20.

Takakannen teksti: "Saamme nähdä 10 hienoa piirrosfilmiä, joissa esiintyy tunnettuja Disney-hahmoja. Tapaamme mm. Aku Ankan, Mikki Hiiren, Hessun ja Tikun ja Takun. Mikki matkustaa Australiaan ja joutuu vaikeuksiin bumerangin vuoksi. Pluton laulaminen saa kaikki muut ulvomaan, ja Tikusta ja Takusta tulee nykyajan ritareita heidän taistellessaan Akua vastaan yrittäessään säilyttää "kuningaskuntansa" puunlatvassa. Nämä ja monet muut huvittavat seikkailut tekevät tästä piirrosfilmistä nautittavan, koko perheen ohjelman!"

Kasetin sisältämät lyhärit: Mickey Down Under (1948 MH/P), The Big Wash (1948 H), Cold Storage (1951 P), Chip an' Dale (1947 AA/T&T), Pluto's Blue Note (1947 P), Dragon Around (1954 AA/T&T), Hook, Lion and Sinker (1950 AA), Sea Scouts (1939 AA/THL), Bone Bandit (1948 P), Clock Cleaners (1937 MH/AA/H).

Hahmomerkinnät: AA = Aku Ankka | H = Hessu | MH = Mikki Hiiri | P = Pluto | THL = Tupu, Hupu ja Lupu | T&T = Tiku ja Taku

Videon aloittaa kannen kuvana nähtävä pätkis, jossa Mikki ja Pluto seikkailevat bumerangin merkeissä. Tällä kasetilla onkin hassu saksankielinen nimi: Bum, Bum, Bumerang. Strutsin ja sen suuren munankin kanssa temmelletään. Tähän ei ole laadittu suomenkielistä tekstitystä. Episodi ei ole erityisen syvällinen saati mieleenpainuva.

Sen sijaan seuraava Dolores-elefantin kylpypäivästä kertova lyhäri musiikkinumeroineen on jäänyt lapsuudesta lähtemättömästi mieleen kaikkine yksityiskohtineen ja Hessun rallatteluineen. Norsu pyrkii välttelemään kylpyä kaikin mahdollisin keinoin, surrealismin rajamaillakin. Hessun laulama Dolores-sävelmä jää soimaan päähän – ja on aina soinut siitä lähtien kun sen pikkupoikana ensimmäistä kertaa kuulin. Tämä sisältää tekstityksenkin.

Jäätynyt haikara tuo mieleen Blue Bayou -jakson Melody Time -Klassikosta. Haikaran ja Pluton kohtaamiset sisältävät varsin mielipuolisiakin – ja väkivaltaisia – hetkiä. Tämä on slapstick-komiikkaa animaation keinoin.

Neljännessä tarinassa Aku Ankka kärsii metsämökissään kylmyydestä. Erityisesti huvitti kohtaus, jossa Aku lämmittää tyytyväisenä takapuoltaan/pyrstöään takkatulen lämmössä. Kurremme Tiku ja Taku näyttävät varhaisilta versioilta itsestään.

Pluton lauluääni saa linnuilta ja mehiläiseltä vain pilkkaa osakseen. Mutta sitten koiraystävämme löytää radion, johonka häntänsä upottamalla ja jonka kautta johtimena suustaan ulos virraten hänen äänensä vaikuttaa elvismäisen upealta. Laulusta hurmioituneesta yleisöstä voi bongata mm. mäyräkoiranartun, joka nähtiin Disney Festivaali 1:ssä.

Dragon Aroundissa Akun "bulldozer" eli puskutraktori muistuttaa varjoheijastumana, ja muutenkin, lohikäärmettä. Sitä pelästyneen Takun lohikäärme-imitointi on hyvin häiritsevää – jotenkin YLE:n "lastenohjelmien" Morso tulee aihepiiristä mieleen. Kuvalliset keskiaikaan viittaavat vitsit ovat mainion kekseliäitä. Yksityiskohtana huvitti kun Tiku kantaa Takua korvista kuin jänistä ikään.

Hook, Lion and Sinker alkaa kuvilla hännällään onkivasta tiikeristä. Maalatut luontomaisemat ovat kauniita. Pikkutiikeri löytää Akun saaliista pudonneen kalan. Samalla tiikeri-isä on onnistunut saamaan kalaa ja ensin innoissaan pienestä sintistään, kunnes törmää poikaansa joka kantaa ylpeänä suurempaa kalaa suussaan. Aku on hyvin julma nälkäisille tiikereille. Juoni ei ole erityisen kekseliäs, mutta hauskoja kuvia ja ilmeitä piisaa. Hauleja jatkuvasti takalistoonsa saava tiikeri-isä säälittää.

Viimeisen kello-pätkiksen ohella eniten olin innoissani episodista jossa Aku ja veljenpojat ovat tyylikkäinä merenkävijöinä vuoden 1939 piirretyssä Sea Scouts. Aku mahtailee kuin Napoleon konsanaan. Aku-parka pyörittää merenpohjaan jumittunutta ankkuria huomaamaattaan niin, että koko laiva päätyy veden alle hänen vääntäessään veiviä. Animaatioruudut hain kanssa temppuilusta muistuttavat rantajaksoa, jossa Aku myös taistelee hain kanssa. Se löytyy kasetilta Hauska tavata Aku Ankka.

Seuraavaksi Pluto ja myyrä taistelevat luusta ja pihan herruudesta.

Lopuksi Mikki, Aku ja Hessu kommeltavat vuoden 1937 klassikkopätkiksessä "Kellonputsaajat". Äänitehosteet ovat hupaisia. Hessu Hopo saa tällin kultaiselta vapaudenpatsaalta ja päätyy hengenvaarallisesti harhailemaan pilvenpiirtäjän huipulla korkeuksissa. Huvittavin kohta koko videossa on kun Hessu keinuu pilvissä keinulauta leuassaan. Hessu näyttää niin tyytyväiseltä tilanteeseensa vaikka mitä tapahtuisi - vaikka ydinpommi räjähtäisi.

Hessu-kohtauksesta saisi hyvän meemikuvan, kuten vaikkapa tähän tyyliin.

Toinenkin festivaali on Disneyn oivaa klassikkovideoviihdettä. Se on vaikuttanut Festivaali-sarjan yleisimmältä kasetilta, vaikka näitä 80-luvun vuokriksia vastaan harvoin nykyään muutoinkin enää tulee.

***

PS. Blogissa on aiemmin arvioitu seuraavat Disney Festivaalit:
  • Disney Festivaali 1
  • Disney Festivaali 3
  • Disney Festivaali 4
  • Disneyn riemuralli
  • Talvifestivaali
    •
    Täällä on lueteltuina kaikki blogin Disney-postaukset.

    MUUTA:
  • Alussa ei mainoksia, lopussa Condorman.
  • Kiitos The Big Wash ja Sea Scouts -kuvista www.intanibase.com
  • Valkokantinen Disney Festivaali II sisältää 6 samaa piirrettyä kuin tämä puna-viher-kelta-kantinen Cartoon Classics -uusintajulkaisu, jolla on yhteensä 10 pätkistä. Valkokantisen kasetin kesto on 38 minuuttia ja uusintajulkaisun 70 minuuttia. Valkokantinen kasetti puuttuu Videomuseon kokoelmista.
    Kirjoita kommentti


    3.11.2018

    Erikoispostaus:
    Halloween Hulabaloo V

    V
    uosi on vierähtänyt — hauskaa halloweenia
    Videomuseon lukijoille pienen kauhuelokuva-
    arvostelukimaran muodossa jälleen!


    Tappava yhteys - Dracula (1979)
    - Entity - tuntematon voima
    - Tappava yhteys
    - Bad Taste

    - The Devil's Rain
    - Kuoleman koura - Contamination
    - Predator 2
    - Uhka avaruudesta




    Kirjoita kommentti


    3.11.2018



    DRACULA (Esselte Video - valkoinen sarja, 1983). VHS (FIx)
    Englanninkielinen nimi: Dracula (1979).
    Ohjaus: John Badham.    Valmistusmaat: Yhdysvallat/Iso-Britannia.
    Tuotanto- ja julkaisuyhtiöt: The Mirisch Corporation, Universal Pictures.
    Genre: kauhu/romantiikka/ihmissusi.    Kesto: 1t 45min.
    Kuvasuhde: 4:3 (alkuperäinen olisi 2.35:1).    K-18.    Videokoodi: 51222.
    Englanniksi puhuttu, suomenkielinen tekstitys.

    Takakannen teksti: "Draculan tarina on aina herättänyt miehissä kauhua ja sytyttänyt naisissa halun. Tässä uudessa tyylikkäässä versiossa klassisesta ja romanttisesta kauhutarinasta esittää pääosaa Frank Langella. Hän tuo valkokankaalle vaikuttavan ja palkitun näyttämötulkintansa verenhimoisesta kreivistä. Sir Laurence Olivier esittää itsepäistä vampyyrin metsästäjä van Helsingiä, joka koituu lopulta Draculan kohtaloksi. Loistavat näyttelijäsuoritukset, taitava ohjaus ja tunnelmallinen musiikki edesauttavat tämän uusimman Dracula-elokuvan menestystä."

    Seuraa spoilereita!

    Irlantilaisen kirjailija Bram Stokerin goottinen kauhuromaani Dracula ilmestyi vuonna 1897. Se synnytti oman vampyyrifantasia-genrensä.

    Stoker antoi Dracula-nimen ja sai innoituksen 1400-luvulla eläneestä Valakian ruhtinas Vlad Seivästäjästä. Hirmuruhtinas tunnettiin myös nimellä Vlad Dracula ja hänet muistetaan kiinnostuksestaan julmiin teloitustapoihin, kuten etenkin seivästämiseen. Eräänkin tarinan mukaan Vlad kutsui kerran luokseen 500 aatelista ja seivästytti koko poppoon, koska oli tyytymätön siihen että he palvelivat useampaa ruhtinasta. Dracula tarkoittaa lohikäärmeen tai paholaisen poikaa.

    Stokerin romaanista on tehty satoja teatteri-, elokuva- ja televisio-tulkintoja. Ensimmäinen elokuva jossa Dracula esiintyi oli neuvostoliittolainen Drakula vuodelta 1920, mutta yhtään filmikelaa ei ole säilynyt. Unkarilainen Draculan kuolema vuodelta 1921 on hävinnyt myös, eikä se ollut sovitus Stokerin romaanista vaan oma tarinansa.

    F. W. Murnaun Saksassa tekemä mykkäelokuva Nosferatu (1922) on ensimmäinen varsinainen Dracula-filmatisointi. Juoni ja tarina ovat Stokerin kynästä, mutta nimet on vaihdettu. Klaus Kinskin tähdittämä Nosferatu - Yön valtias on Werner Herzogin uusintaversio vuodelta 1979, ja vuonna 2018 uusi Nosferatu-elokuva on nähnyt jälleen päivän valon.

    Tunnetuimpia Draculan roolia filmillä esittäneitä legendoja ovat Bela Lugosi ja Sir Christopher Lee. Lugosin tähdittämä Tod Browningin ohjaus Dracula - vanha vampyyri (1931) oli ensimmäinen virallinen Dracula-elokuva. Lee esitti nimiroolia seitsemässä Hammer Film Productionsin Dracula-elokuvassa vuosina 1958–74. Lee palasi vielä Draculan viittaan ranskalaisessa komediassa Pure, vampyyri, pure! (1976).

    Uudemmista töistä monille tutuin lienee Francis Ford Coppolan ohjaama menestyselokuva Bram Stokerin Dracula (1992). Filmin pääosassa esiintyi Gary Oldman. (Mainittakoon, että myös vuoden 1973 televisioelokuvan nimi oli Bram Stoker's Dracula. Tässä Jack Palance oli nimiroolissa.)

    Tämän artikkelin käsittelyssä oleva John Badhamin ohjaus Dracula vuodelta 1979 lämmitteli tyylikkäästi vampyyrilegendan valkokankaalla uudelleen. Kauhuromanttinen elokuva alkaa kuvilla myrskyisestä laivasta. Yksi sen matkustajista on vihainen susi, joka käy miehistön kimppuun...

    Frank Langella on vakuuttava pääroolissaan Draculana. Minulle Langella on tutuin Antonio Salierin roolista Amadeus (1982) -elokuvassa, sekä harvinaisten kirjojen keräilijä Boris Balkanina Yhdeksännessä portissa (1999). Hän oli myös Skeletor Masters of the Universe (1987) -filmatisoinnissa.

    Dracula asuu oikeassa lepakkoluolassa, Carfax-luostarissa.

    Mm. Halloweenista tuttu Donald Pleasence esittää tässäkin elokuvassa tohtoria. Professori Abraham Van Helsingiä esittää Laurence Olivier. Musiikista vastaa vanha kunnon John Williams.

    Dracula kertoo, ettei koskaan juo viiniä. Sen sijaan punainen veri tuntuu kylläkin mainiosti maistuvan. Ilmapiiri on hienostunut kauniine puitteineen. Yhdessä vaikuttavimmasta kohtauksessa Dracula laskeutuu ulkopuolella linnan seinämää ylhäältä alas leijuen pahaenteisesti.

    Draculan kaulus on vaikuttava ilmestys. Elokuvan huippukohdaksi muodostuu tyylikkäästi tehty rakasteluverenimemiskohtaus punaisissa psykedeelihköissä väreissä, dramaattisine hienoine musiikkeineen. Vuokravideokannen kuva taitaa olla tästä kohtauksesta. Viettelevä Dracula leikkii ruoallaan eli viehättävän naisen kaulalla hänen vertansa himoiten.

    Fyysiset efektit ovat aidon ja uskottavan oloisia seivästyksineen ja kaulan repimisineen, kuten ne usein näissä vanhoissa filmeissä vakuuttavia ovat.

    Dracula-legendan tutut teemat tulevat ilmi kuten se että pimeyden prinssi ei näy peilissä, hän kammoaa valkosipulia, krusifiksia ja auringon valoa. Saamme kuulla senkin, että viimeisenä 500 vuotena kaikki jotka ovat yrittäneet vastustaa Draculaa, ovat kuolleet.

    Sivuhahmoista mieleen jäävät erityisesti hyönteisiä syövä Renfield ja ruotsia puhuva naiszombivampyyri, johon liittyvä kohtaus on sydäntä särkevän traaginen.

    Vanhanaikaiset mahtipontiset tapahtumia tukevat musiikit tenhoavat. Tangokin soi tanssikohtauksessa.

    Henkilökohtaisesti minulle parasta antia elokuvassa ovat monet kutkuttavat mainiot visuaaliset ideat toteutuksineen. Kuten edellä mainittu punainen kliimaksi ja yllättävät lepakoksi tai sudeksi muuttumiset. Lyhyt kuva, jossa Draculan poistuessa savu häipyy surrealistisen näköisesti lattiaa pitkin oviaukosta teki myös vaikutuksen. Loppu on sekin tyylikäs ja nostalgisuutta huokuva.

    ***½

    MUUTA:
  • Esselten video ei sisällä trailereita.
  • Hammer Filmin Dracula-elokuvat listattiin aiemmin täällä Dracula, pimeyden prinssi (1958) -arvostelun yhteydessä.
  • Kiitos Wikipedialle Dracula-kirja- ja filmitiedoista.
  • Kiitos Sannille katselukommenteista.
    •

    1 KOMMENTTI:

    Jukka Eronen – 3.11.2018 klo 13:30
    Kirjoitin lapsena oman Drakula-kirjasen :).



    Kirjoita kommentti


    3.11.2018



    ENTITY - TUNTEMATON VOIMA (Showtime, 1985). VHS (FIx)
    Englanninkielinen nimi: Entity (1981).
    Ohjaus: Sidney J. Furie.    Valmistusmaat: Yhdysvallat.
    Tuotantoyhtiö: 20th Century Fox.
    Genre: kauhu/yliluonnollinen/trilleri.    Kesto: 1t 59min.
    Kuvasuhde: 4:3 (alkuperäinen olisi 2.35:1).    K-16.    Videokoodi: 1234.
    Englanniksi puhuttu, suomenkielinen tekstitys.
    Suomennos: Videosuomennos Oy.

    Takakannen teksti: "Carla Moran on nuori, Los Angelesissa asuva kolmen lapsen yksinhuoltaja. Hän käy osapäivätyössä, opiskelee sihteeriksi ja elää muuten sosiaaliavustuksen varassa. Eräänä iltana Carlan kimppuun käy joku näkymätön voima raiskaten ja pahoinpidellen hänät raa'asti. Kaikki ovet ja ikkunat on suljettu, mitään muita jälkiä ei tuntemattomasta olennosta ole kuin mustelmat Carlan kehossa.
        Elokuva perustuu tositapahtumiin, jotka kohtasivat erästä nuorta naista Los Angelesissa v. 1975. Psykiatrit ja parapsykologit ovat esittäneet lukuisia selityksiä siitä, mikä aiheutti nämä omituiset ja kauhistuttavat tapahtumat, mutta tyhjentävää selitystä ei koskaan saatu..."

    ´´Entity" on englannin kielen sana, jolle ei löydy mielestäni aivan sanatarkkaa käännöstä suomeksi. "Itsenäinen kokonaisuus" ei ole erityisen ytimekäs tai parhaiten ymmärrettävä ilmaisu. Entiteetti taas on suora anglismi eikä sellaisenaan puhdasta suomea. Joka tapauksessa kyse on jonkin olemassa olevan olennon tilasta tai ominaisuudesta.

    Elokuva alkaa mieluisasti – ja samalla epämieluisasti – heti itse asialla ja tapahtumilla, ja on kuumottavampi kuin etukäteen olisi voinut luulla tai odottaa. Vaikka takakannen kuvaus jo tällaiseen osviittaa antaakin. Tunnelma on ahdistava. Jokin näkymätön voima käy naisen kimppuun raiskaten ja pahoinpidellen tämän. Syytä tähän ja siihen miksi olio käy vain tämän naisen kimppuun etsitään mm. psykologin ja parapsykologian avustuksella.

    Hienovaraisia piinaavaa jännitystä lietsovia kuvia ja kohtia on mm. itsestään syttyvä lamppu. Makuuni taas kliseisiä tapahtumia ovat kylpyhuonekohtaus ja itsestään sulkeutuvat ovet. Sivuhuomiona eräs hiekkainen tehdasmaisema on mieleeni ja tuo post-apokalypsi-elokuvat mieleen.

    Musiikki on painostavaa ja tehokasta. Yliluonnollisten hyökkäyskohtausten hirvittävä musiikki tasaisella jyskeellään kuulostaa kuin patteria pahoinpideltäisiin. Hyvää ambient-soundia kuullaan elokuvan loppupuolella ja loppumusiikki on hyvä.

    Tarkoituksettoman koomisena yksityiskohtana lääkärit polttavat – kukakin piippua ja tupakkaa – niin, että huone pöllyää savua tulvillaan. Tästä tulee Mies ja alaston ase -elokuvat mieleen, joihin tällainen kohtaus olisi sopinut kuin nenä päähän – ellei niistä sellainen jo löydykin (en itse muista elokuvia ulkoa, kuten olen huomannut joidenkin leffaharrastajien tekevän).

    Joitakin kohtauksia jää ihmettelemän kuinka ne on fyysisesti tehty 80-luvun tekniikalla. Kuten se kuinka naisen kehoon on saatu näkymään liikkuvia painaumia.

    Entity on paikoin suhteellisen kiinnostava, piinallinen ja ahdistava. Se on tietyllä tapaa varsin ennalta arvaamaton. Se on tapahtumiltaan yliluonnollinen, joskin samalla ympäristöltään arkinen psykologinen kauhukokemus. Mutta kunnollista loppua tarinalle ei valitettavasti olla keksitty, vaan se on hyvin antikliimmattinen ja lässähtävä. Se on suuri sääli, koska loppuratkaisun vuoksi yllättävän pitkäkestoisen elokuvan tahtoi juurikin nähdä loppuun.

    Katsellussa videossa oli hyvä kuva.

    **½

    MUUTA:
  • Alussa traileri Piru kintereillä, lopussa Silminnäkijä ja Porky's.
    •
    Kirjoita kommentti


    3.11.2018



    TAPPAVA YHTEYS (Showtime, 1986). VHS (FIx)
    Englanninkielinen nimi: Lifeforce (1985).
    Englanninkielinen työnimi: Space Vampires.
    Ohjaus: Tobe Hooper.    Valmistusmaat: Iso-Britannia/Yhdysvallat.
    Tuotanto- ja julkaisuyhtiöt: Cannon Films, TriStar Pictures.
    Genre: scifi/kauhu.    Kesto: 1t 38min.
    Kuvasuhde: 4:3 (alkuperäinen olisi 2.35:1).    K-16.    Videokoodi: 301714.
    Englanniksi puhuttu, suomenkielinen tekstitys.
    Suomentanut: Virpi Mättö, Suomen Kuvakasettituotanto Oy.

    Takakannen teksti: "Se tulee kaukaa - ja se tuhoaa...

    Englantilaisten ja amerikkalaisten yhteisellä tutkimuslennolla oleva avaruusalus havaitsee Haleyn komeetan varjossa valtavan suuren, kiinteän esineen. Komentaja Carlsen päättää siirtyä lähemmäksi tutkimaan ilmiötä...ja pian Maan lennonjohto on kadottanut yhteyden alukseen - lopullisesti. NASA alkaa kuumeisesti varustaa avaruussukkula Columbiaa pelastuslentoa varten Cape Canaveralissa. Ja painajainen pääsee valloilleen...

    Näin alkaa Colin Wilsonin best-selleriin perustuva mestarillinen elokuva. Sen on ohjannut kauhun mestari Tobe Hooper, jonka aikaisempiin menestyksiin kuuluu mm. Spielbergin tuottaman "Poltergeistin" ohjaus. Hän on myös ohjannut Stephen Kingin "Salems Lot", sekä sensuurin lähes kaikkialla kieltämän "Moottorisahamurhaajan". Elokuvan "Tappava yhteys" käsikirjoituksesta vastaa toinen kauun ammattilainen, "Alien-8.matkustajan" tekijä, Don Jakoby."

    Tobe Hooperin (Poltergeist, 1982) ohjaaman Life Force -elokuvan 80-luvun Ruotsi-vuokrakasettijulkaisun kannessa on käytetty paljon hienompaa ja kutkuttavampaa julistetaidetta kuin Suomi-versiossa. En oikeastaan ennen kyseiseen Ruotsi-kanteen törmäämistä ollut Suomi-videosta järin kiinnostunutkaan, vaikka kasetti on jo jokusen vuoden hyllyssä törröttänyt. Elokuvan ruotsalainen nimikin on paljon kutkuttavampi Rymdens vampyrer eli "Avaruuden vampyyrit". Myös englanninkielinen vaihtoehtoinen nimi on Space Vampires. Kyseinen nimi antaakin nopeasti ja helposti vaikutelman minkä tyyppisestä elokuvasta on kyse.

    Tappava yhteys osoittautuu eeppiseksi scifin ja vampyyriteeman yhdistelmäksi eroottisella latauksella. Elokuva alkaa kun astronautit tutkivat muukalaisten avaruusalusta. Läpinäkyvästä kristallikapselista löytyvä viehättävä alaston nainen lumoaa katsojankin. Kuten arvata saattaa, pian neito (Mathilda May) herää ja aiheuttaa tuhoa ympärillään imien elämän voiman uhreistaan pois.

    Alun elokuvayhtiö TriStar Picturesin lentävä pegasus-animaatiologo on aina yhtä hienoa nähtävää.

    Tappavassa yhteydessä riittää salamaefektejä loppumattomiin, joskin ne hienoja ovatkin. Muutenkin erikoistehosteet ovat hyvin tehtyjä. Avaruusalus on tyylikkään vieraan muotoinen. Aluksen sisäiset lavasteet ovat erityisen laadukkaat ja suuren tilan tuntu on saavutettu hienosti. Myös katsojan mielenkiinto saadaan sytytettyä "lintuolioiden" ja avaruuskapseleissa säilöttynä olevien ihmisen näköisten alastomien olentojen ilmaantumisen myötä.

    Muuntuvien zombimaisten olioiden design on erinomainen ja persoonallinen. Ja ulkoasuja on monta erilaista – monsteriyllätyksissä piisaa ja maskeerauksiin on nähty vaivaa. Eräs kohtaus muistutaa vuoden 1979 Dracula-filmatisoinnin punasävyisestä rakastelukohtauksesta.

    Elokuva on paikoin yllätyksellinen ja kekseliäs, mutta etenkin keskivaiheilla hieman laahaava. Alun eeppisten efektien ja tapahtumien jälkeen tahti hidastuu ja tylsistyy, piristyäkseen jälleen loppua kohden. Kärsivälliselle seuraa mm. odottamatonta surrealistista goremättöä.

    Tutuista sivuroolien näyttelijöistä mainittakoon hieman yllättävänä esiintymisenä Sir Patrick Stewart ja Aubrey Morris – tuttu mm. Kellopeliappelsiinista (1972) sekä Uhrijuhlasta (1973).

    Tappava yhteys olisi myyvemmällä ja tarkoituksen hömelöllä uskaliaammalla käännösnimellä ("Avaruusvampyyrit") sekä paremmalla kansitaiteella saattanut olla isompikin hitti täälläkin päin. Rahaa rainaan on palanut ja ideoita riittänyt.

    Elokuva ottaa aiheeseensa ja tapahtumiin nähden itsensä yllättävän vakavasti, eikä ole tyyliltään överi. Huumoria ei esiinny kenties juuri lainkaan – joidenkin olioiden ulkoasu kylläkin herättää katsojassa hieman hilpeyttä, mikä ei välttämättä ole ollut tekijöiden tarkoituksena. Surullista, että kiehtova suosikkiörkkini nähdään ruudulla vain muutaman sekunnin ajan.

    Elokuva on epätasainen eikä erityisen mieleen painuva. Alku ja yksittäiset kohtaukset efekteineen muodostuvat paremmiksi ja mielenkiintoisemmiksi kuin kokonaisuus. Kyseessä on kuitenkin aika monipuolinen pläjäys ja aiheesta kiinnostuneille kohtuullisen viihdyttävä sekametelisoppa kerran katsottavaksi.

    **½

    MUUTA:
  • Tobe Hooperin aiemmista elokuvista blogissa arvioitu Vaara vieraalta planeetalta.
  • Video ei sisällä trailereita.
  • Kiitos katselu- ja kommenttiseurasta Kriku.
    •
    Kirjoita kommentti


    3.11.2018



    BAD TASTE (Finnkino, 1992). VHS (FI)
    Englanninkielinen nimi: Bad Taste (1987).
    Ohjaus: Peter Jackson.    Valmistusmaat: Uusi Seelanti.
    Tuotantoyhtiö: Wingnut Films.
    Genre: scifi/splatter/kauhu/komedia.    Kesto: 1t 33min.
    Kuvasuhde: 4:3 (alkuperäinen olisi 1.66:1).    K-16.    Videokoodi: 740363.
    Englanniksi puhuttu, suomenkielinen tekstitys.
    Video on leikkaamaton.

    Takakannen teksti: "OKSENNUKSEN RIEMUJUHLAA...

    Ulkoavaruuden muukalaiset valtaavat hiljaisen merenrantakaupungin ja tappavat järjestelmällisesti sen asukkaat. Miksi? Intergalaktisen hampurilaisketjun raaka-aineet ovat lopussa. Eipä hätää! Muukalaisten torjuntayksikkö on valmiina - Barry, Derek, Frank ja Ozzie suuntaavat vaaravyöhykkeelle.

    Idioottimaisten avaruusolentojen ja ääliömäisen taisteluyksikön yhteenotot ovat vertaansa vailla!

    Peter Jacksonin ohjaama BAD TASTE ei syyttä ole kauhuelokuvafriikkien ehdoton suosikki!

    "ERINOMAINEN ROSKAELOKUVA JA KAUHUKOMEDIA. TARJOAA MITÄ LUPAA."
    -Osmo Peltonen, Viikkolehti"

    Taru sormusten herrasta -trilogian ohjaajana 2000-luvun alkuvuosina maailman maineeseen noussut Peter Jackson teki esikoiselokuvansa Bad Taste (1987) kengännauha-budjetilla ja esiintyy siinä itse useammassa roolissa. Ilahduttavasti splatter alkaa heti elokuvan alettua. Elokuva on nimensä veroinen. Meininki on miellyttävän päätöntä – kirjaimellisesti – ja groteskia. Veri roiskuu ja raajat, päät ym. irtoilevat järjettömyyden rajamailla. Nuoruuden anarkistinen elokuvanteon into on kukkeimmillaan ja se tuo kaverien koulussa tekemät analogisilla videokameroilla kuvatut ysärin hupiverimättöleffat mieleen. Tässäkin tulee paikoin vahva fiilis, että on vaan otettu kamera mukaan ja lähdetty kaverien kanssa metsään spontaanisti sekoilua kuvaamaan.

    Puolivillainen syntetisaattorimusiikki tukee idioottimaisia tapahtumia hyvässä hengessä. Elokuvassa on hyvin vähän järjen hiventä. Ja siitähän me juuri kovasti pidämmekin.

    Odotin silti jokseenkin erilaista elokuvaa. Juoni on pienen budjetin elokuvalle tyypillisesti lähinnä kulissia ja inspiraatiota varsin poukkoilevalle toiminnalle.

    En tahtoisi spoilata, mutta harmillisesti ulkoavaruuden olentojen ulkomuotoa ei makuuni nähdä suurimman osan ajasta. Mutta onneksi sentään senkin aika kärsivälliselle koittaa.

    Loppua kohden meno yltyy entistä villimmäksi ja hullummaksi – jos mahdollista – ja hyvällä tavalla. Suosikkikohtani ovat aivan lopussa kun homma nousee kirjaimellisesti omiin sfääreihinsä. Tästä elokuvasta on turha höpöttää liiemmälti vaan se on vain itse nähtävä ja koettava. WTF-roskaelokuvien ystäville on luvassa taattua nautintoa puolitoista tuntia.

    Jacksonin isomman budjetin toinen hupaisa roskaleffa Braindead (tunnetaan myös nimellä Dead Alive, 1992) jatkoi splatter-linjalla kehittyneemmällä juonella ja ulkoasulla. Meet the Feebles (1989) taas oli ikään kuin "Muppetit helvetistä". Jacksonin Taivaallisia olentoja (1994), jota tähditti Kate Winslett, viitoitti sitten tietä anarkististen splatter-esikoisten ja Sormusten herra -filmatisointien välimaastossa, sisältämällä kaunista koskettavaa draamaa ja edelleen hitusen järkyttävää visuaalista gorea.

    **½

    Kirjoita kommentti


    3.11.2018

    Erikoispostaus:
    SUOMEN ELOKUVA-ARKISTO KAVI:n TUHANSIEN VIDEOIDEN ARKISTO



    Pääsimme VHS-keräilijäkollegoiden kanssa vierailemaan Espoon Otaniemessä sijaitsevaan KAVI:in eli Suomen elokuva-arkistoon 1. marraskuuta armon vuonna 2018. Ovet aukenivat kello 10:n maissa aamulla. Filmikeloja, VHS-, Beta- ja Video2000-videokasetteja ja monia muita eksoottisia elokuvaformaatteja säilytetään maan alaisissa bunkkereissa suurissa tiloissa ja käsikammilla siirreltävissä hyllystöissä. Videot ovat tasaisessa 15 asteen lämpötilassa.

    Reissussa oli neljä pitkän linjan fanaattista FIx-ajan (80-luvun vuokrakasettien) videokeräilijää. Mikko järjesti meille tämän videontäyteisen syysretken. Hän oli yrittänyt päästä arkistoon jo 20 vuotta sitten, mutta vailla onnistumista. Tänä vuonna onni viimein kääntyi. Mukana oli lisäksemme Mika ja Ville.

    Minä (Jukka), Mika, Ville ja Mikko.

    KAVI:n henkilökunnasta meitä odotti vastassa arkistonhoitaja Mari Kiiski, joka ystävällisenä portinvartijana päästi meidät temmeltämään tähän videokeräilijöiden ihmemaahan. Tunnelma olikin kuin lapsella karkkikaupassa ja videokeräilijän märistä unista. Olen suuri luolastojen ja tunnelien ystävä, joten Morian kaivoksetkin vilisivät mielikuvituksekkaassa mielessä maan alle siirtyessämme.

    KAVI:n nettisivuilla kerrotaan: "Kansallinen audiovisuaalinen instituutti (KAVI) on opetus- ja kulttuuriministeriön alainen valtion virasto, jonka toiminta perustuu lainsäädäntöön. KAVIn lakisääteisiin tehtäviin kuuluvat elokuvien ja televisio- ja radio-ohjelmien säilyttäminen sekä niihin liittyvä tutkimus, kuvaohjelmien tarjoamisen valvonta ja mediakasvatuksen edistäminen. Kansallinen audiovisuaalinen arkisto (KAVA vuosina 2008–2013, Suomen elokuva-arkisto vuosina 1957–2007) ja Mediakasvatus- ja kuvaohjelmakeskus (MEKU vuosina 2012–2013, Valtion elokuvatarkastamo vuosina 1946–2011) yhdistyivät 1.1.2014 Kansalliseksi audiovisuaaliseksi instituutiksi.

    Otaniemen kallioluolastossa on 1200 neliömetriä huippumodernia automaattisesti ilmastoitua varastotilaa. Siellä säilytetään kotimaiset värioriginaalit, mustavalko-originaalit, esityskopiot sekä video- ja paperiaineisto (+15 C° / 50 % ilman suhteellisessa kosteudessa)."


    Suomen elokuva-arkiston videoiden arkistonhoitaja Mari Kiiski.

    Örkkien sijaan todellinen uhka osoittautui kuitenkin näkymättömäksi, sillä oppaamme mukaan kalliosta valuu radon-säteilyä. Eli luolastossa ei kannata viettää aikaa loputtomiin. Vierailumme kesti neljä tuntia.

    Itsekin yritin päästä arkistoon jo vuoden 2011 tienoilla, mutta tuolloin homma ei edennyt. Muistaakseni videot sijaitsivat tuohon aikaan Pasilassa eivätkä ne ilmeisesti olleet yhtä helposti selattavissa tuolloin, ja olisi pitänyt tilata ja pyytää nähdä jokainen nimike eli video erikseen.

    Tiettyihin nurkkiin muodostui ruuhkaa, niiden sisältäessä kaikkien himoitsemia harvinaisuuksia, joita oli mukava ihastella ja pidellä käsissään vaikkapa kerran elämässään.

    YLE:n Puoli seitsemän -ohjelmassa keskiviikkona 5.4.2017 "Mitä tapahtui VHS-kaseteille"-jutussa vierailtiin KAVI:n arkistossa, jolloin itseänikin rupesi uudelleen kutkuttamaan päästä paikan päälle talletuksia todentamaan.

    Meitä kaikkia keräilijöitä ja tutkijoita kiinnosti luonnollisesti eniten löytää 1980-luvun elokuvien vuokravideojulkaisuja (FIx), joista ei kenelläkään ole toistaiseksi varmaa näköhavaintoa tai varmaa tietoa sellaisten olemassa olosta. Toki tiedossa olevat superharvinaisuudetkin aina lämmittävät keräilijän mieltä luonnossa nähtynä. Ensimmäisinä vastaan tulivatkin mm. MTV:n Avaruuden pirut ja Warner Home Videon Kalmanralli 2000.


    Avaruuden pirut!


    Kalmanralli 2000:a löytyi kaksi kappaletta. Taisivat olla Beta-kasetteja kumpainenkin.

    Monissa vierailijoissa herätti kiihkoa ja kouristelua harvinaisuus, jota kukaan meistä ei ollut ennen nähnyt luonnossa: Vestron Video International:in scifi-barbaari-leffa Yor (1982). Takakannen perusteella sen Suomi-julkaisu on vuodelta 1984 ja KAVI:n tietokonemerkintöjen mukaan video on ilmeisesti talletettu arkistoon 1986. Takakannen vuosi saattaa olla videon ulkomainen julkaisuvuosi.

    Moni arkiston videoista oli Beta-formaatissa – ja vielä eksoottisempia Video 2000 -kasetteja näkyi runsaasti. Julkaisija on saanut varmaankin vapaasti päättää missä formaatissa videonsa arkistoon on tallettanut. Esimerkiksi Esselte Videon Kymmenen käskyä löytyi "video kakstonnisena" yllättäen yksikasettisena. Tämä selittyy sillä, että V2000 mahdollisti kaksipuoleisen nauhoituksen eli kasetti käännettiin katselun puolessa välissä. Kansipaperi on sama kuin tavallisessa tuplakasetti-versiossa eli V2000-viritelmä oli vain ängetty yksikoppaiseen koteloon. En ollut ennen tätä törmännyt Esselten Beta-kasetteihinkaan ja olin luullut, ettei sellaisia olisi ollutkaan.


    Poimintoja – kuvakavalkaadi arkistosta

    KAVI on arkistoinut videot numerojärjestykseen sitä mukaa, kun se sai niitä videojulkaisijoilta taltioitaviksi. Joten kaikki saman julkaisijan videot eivät ole aina samassa hyllyssä vaan niitä on ripoteltuna siellä sun täällä – välillä jopa yksittäin aivan eri paikassa. Tämä lisää toki aarteen metsästyksen haastetta. Osassa hyllyistä on vierekkäin paljon videoita samalta julkaisijalta. Videot ovat päällekkäin tuplariveissä.


    Esselte Videon valkoisia, hopeisia ja keltaisia.


    Frankenstein.


    Esselten keltakantiset Elvis-kasetit. Tässä on ilmeisesti täysi setti.


    Thorn EMI:n minikoppaisia oli paljon yhdessä rivissä. Nämä eivät siis ole pikkukoppaisia, vaan vielä pienempiä eli vain hieman Beta-kasettia suurempia koteloita. Villen kanssa juteltiin, että kunpa Beta olisi voittanut ja kaikki videot julkaistu näissä minikopissa. Sillä kylläpä mm. tilaa säästyisi hyllyissä valtavasti. Toisaalta videoiden hienot kansitaiteet pääsevät parhaiten ja näyttävimmin esille isokoppaisissa VHS-vuokrajulkaisuissa.


    Yor – se on olemassa! Kotelo on pikkukoppainen. Takakannesta käy lisäksi ilmi, että Esselte Video julkaisi Vestron Video Internationalin kasetin Suomessa.


    Ihmeteltävää riittää.


    R-Videon punakantista VideoXpress-sarjaa. Kauniina kirsikkana Muumion haudan kirous.

    Liisterissä-videokansi (Nordic Video, 1984) on ainutlaatuinen FIx-historiassa – se on "pehmeäkantinen" ja painettu kohokuvioituna!


    Nordic Videon satenkaaria ja muita. Santee ja Palkkionmetsästäjä lähikuvassa.


    Marginaalisempien levittäjien videoista löytyi italialainen scifi-trilleri Painajaisesta tulee tosi (1975).


    Kolmoskanavan Matkalippu manalaan (1966). Tästä oli aiemmin tiedossa vain kansipaperi.


    Nickes Sound City.


    Juno Mediaa ynnä muuta.


    Barium Video ym.


    Capitol Video.


    Europa Visionia, Gebe Filmiä ja Warneria limittäin.


    Warner Home Video (Oy Musiikki Fazer Ab).


    Väiskin ja kumppaneiden seikkailut -sarjan osia 6 ja 7 ei jostain syystä Suomessa julkaistu. Tätä teoriaa tukee se, ettei kyseisiä kasetteja löytynyt myöskään elokuva-arkiston kokoelmista. Välistä puuttuvat numerot tekevätkin tämän sarjan keräämisestä hyvin epätyydyttävää obsessiiviselle keräilijälle, joka haluaa nätisti numeroidun yhtenäisen sarjan hyllyynsä.


    Showtimen sinisiä julkaistiin käsittämättömiä määriä. Tässä hyvin pieni kattaus.


    Skullduggery - manattu.


    VTC-Videon (VCM) Kuoleman armeija (1986) herättää hilpeyttä.



     Disney-videot

    Pitkän linjan Disney-keräilijänä minua luonnollisesti kiinnosti erityisesti Disneyn ns. valkokantiset julkaisut, joita tiesin arkistoista löytyvän, mutta en tiennyt mitkä kaikki nimikkeet siellä mahtoivat majailla.

    Arkistosta löytyi Walt Disney Home Videon / Select Videon, eli Suomessa Kirjalito Oy:n, noin vuosina 1982–84 Suomessa julkaisemia valkokantisia vuokravideokasetteja 34 kappaletta. Näitä julkaisuja on tullut vuosikymmenet tutkittua ja etsittyä ja ylläpidettyä niihin littyvää sivustoa. Aiemmin oli tiedossa 32 varmennettua julkaisua.


    Valkokantinen Talvifestivaali oli suurin yllätys ja Purjehtiva pommikone -kantta ei myöskään ollut aiemmin esiintynyt missään, vaikka pelkkä nimike oli tiedossa. Legendaarinen ja tarun hohtoinen Tron löytyi Beta-versiona. Jonkun näistä videoista bongasin ensimmäistä kertaa muutama vuosi sitten FST:n videoväkivaltaa käsitelleestä 80-luvun televisiojutusta erittäin utuisena – siinä näkyi mm. harvinaisia Kirjaliton kasetteja erään vuokraamon hyllyssä. Ne kaikki taisivat nyt löytyä KAVI:n arkistoista.

    Ruotsissa varhaisia Disney-vuokrakasetteja julkaistiin paljon enemmän. On ymmärrettävää, että kaikki eivät kantautuneet tai niitä ei ehditty Suomessa julkaista. Onhan suomenkielisten tekstitysten käännöstyöhönkin kulunut paljon työtä ja aikaa, sekä kansipaperien graafiseen suomeksi kääntämiseen.


    Monet Disney-kasetit olivat eksoottisen V-2000-formaatin kasetteja (Video 2000), Betojen ja VHS:ien lisäksi.

    Suomalaisten Disney-kasettien määrää ei voi tämänkään perusteella lyödä satavarmasti lukkoon, koska yllätyksiä voi aina esiintyä. Eli voi olla että joitakin videoita ole arkistoon toimitettu. Voi myös olla että kaikkia kasetteja ei vain osunut silmiin, sillä videot ovat päällekkäisissä riveissä ja aivan kaikkea emme kerenneet käymään läpi. Varmaan tästä syystä Disneyn värikäskantisia uusintajulkaisuja valkokantisista ja muita uudempia videoita noin vuosilta 1984–87 kerkesi tulla vastaan vain osa.

    Vapaakappalelaki

    Vapaakappalelaki videokasettien suhteen tuli voimaan vuonna 1981 ja se velvoitti videotallenteiden valmistajia, maahantuojia ja levittäjiä luovuttamaan vapaakappaleet kaikista videotallenteista, joita oli valmistettu tai tuotu maahan yli 50 kappaletta.

    Jo tästä syystä johtuen alkuajan pieniä painosmääriä tuottaneilta julkaisijoilta – kuten vaikkapa Eldorado Video, Svenska Walthers Video, Trixfilm Ab – ei hyllyissä näkynyt yhtään videota. Vestron Video International:ilta ei myöskään näkynyt yhtään mustakantisen sarjan julkaisua.

    Suurten julkaisijoiden kuten Europa Vision, Esselte Video, Nordic Video, Walt Disney Home Video (Kirjalito Oy) ja Warner Home Video (Oy Fazer Musiikki Ab) -kasetteja esiintyi runsain mitoin, mutta ei niidenkään katalogeja todennäköisesti täydellisesti.

    Kadonneen aarteen metsästäjien loppukohtauksen aarreholvi tuli elokuva-arkiston tiloista mieleen.

    KAVI:n arkistoissa on paljon mielenkiintoista ja uniikkeja videoharvinaisuuksia VHS-, Beta ja V2000-formaateissa. Silti paljon sieltä myös puuttuu monenlaisia nimikkeitä – sekä yleisiä että harvinaisuuksia. Ja lähes kaikki pienempien julkaisijoiden videoista. Tämä on siis päätelmä, jos näimme suurimman osan kokoelmista ja pääsimme kaikkien kasettihyllyjen kanssa kosketuksiin. Onkin nähtävästi sattuman kauppaa, mitkä julkaisijat ovat aikoinaan vapaakappalelakia tarkalleen noudattaneet – ja millä tavalla – sekä mitä videoita kukin julkaisija on lopulta arkistoon toimittanut. Osa KAVI:n saamista myöhemmistä keräilijöiden lahjoituksistakin on kuulemma hävitetty, jos laatu ei ole ollut täydellistä.

    Videot lähetettiin lähivuosina Belgiaan digitoitaviksi KAVI:n digitaalisia arkistoja varten. Harmi vain lopulta ainoastaan VHS:t digitoitiin, koska sopivia Beta- ja Video2000-laitteistoja ei digitointifirmalta löytynyt.

    Vierailumme oli äärimmäisen mielenkiintoinen ja avartava. Hiipivä nälkä sai lopulta urheat toverimme siirtymään luolastoista takaisin aurinkoiseen syysulkomaailmaan. Jokunen uusi löytö tuli vastaan ja heräsi mieli vierailla arkistossa vielä joskus uudemman kerran – mielessä kytee jospa jotain yllätyksellistä jäi vielä näkemättä ja kokematta. Pähkinänkuoressa voi päätellä, että KAVI:n arkistoissa on paljon hienoja harvinaisuuksia, mutta kattava se ei toki ole. Paljon kasetteja selvästikin puuttuu, joita löytyy yksityisistä kokoelmista. Ja sellaisia jotka eivät ole toistaiseksi löytäneet päivän valoon tai ovat kokonaan hävinneet.

    Päivä oli videokeräilijälle mitä riemukkain – tästä oli tullut monta vuotta haaveiltua – ja hymyilytti vielä illallakin. Kiitos videokeräilijäkumppaneille erinomaisen hauskasta päivästä ja palataan jälleen narun äärelle!

    *****

    PS. Tässä Videomuseon haku- ja ostoslista Disney- ja muista VHS/Beta/Video2000-kaseteista.

    MUUTA:
  • Videokeräilijöiden märät unet tulivat tästä kokemuksesta mieleen, ja niihin liittyen kirjoitin artikkelin tammikuussa 2017.
  • KAVI:n sivu videoista.
    •
    Kirjoita kommentti


    <- Aiempia blogi-postauksia
    		 -> Uudempia blogi-postauksia





    Tästä voit jättää kommentin johonkin videoarvioon (tai yleisesti tähän blogiin).
    Voit myös halutessasi muokata vanhaa kommenttiasi (tai poistaa sen) tätä kautta ilmoittamalla.

    Nimi: (pakollinen)
    Sähköposti: (pakollinen)  Huom. sähköpostisi ei tule näkyville.

    Älä kirjoita tähän mitään:

    Kotisivu:
    Otsikko / postaus jota kommentoit:
    Kirjoita kommenttisi: