logi sisältää videoarvioita ja muisteluja
kokoelman
1980-luvun ja 90-luvun alun retro-videokaseteista. Mm. scifi, fantasia, piirretyt,
anime, kaiju/monsterielokuvat, kauhu/jännitys, arthouse ja draama ovat genreinä edustettuina.
Arvosteluasteikko on yhdestä viiteen tähteä.
Blogissa käsitellään pääasiassa Suomi ex-vuokrakasetteja. Mukana on välillä
myös sellaisia ulkomaisia (kuten Ruotsi-kasetteja) joita ei kokoelmista vielä Suomi-versiona löydy
tai jos niitä ei ole ollenkaan Suomessa julkaistu.
Myös joitakin videoita harvinaisista 80-luvun TV-nauhoituksista on käsiteltynä, sekä
erikoisuutena Nintendon vuokravideopelejä. Toiveitakin saa esittää.
Spoilereita saattaa välillä esiintyä, vaikka pyrin olemaan melko ylimalkainen juonikuvioita
käsitellessäni. Lukeminen kuitenkin omalla vastuulla ellet ole jo kyseistä elokuvaa nähnyt.
Jos haluat jättää kommentin johonkin videoarvioon (tai yleisesti tähän blogiin),
voit tehdä sen
täältä sivun alaosasta
(voit lähettää myös
sähköpostia).
16.11.2014
AKU ÄKSYILEE (Walt Disney Home Video - Cartoon Classics / Kirjalito, 1984). VHS (FIx)
Englanninkielinen nimi: Goin' Quackers (1984).
Genre: piirretty.
Kesto: 1t 30min.
Videokoodi: 205/20.
Valmistusmaa: Yhdysvallat.
Puhuttu englanniksi, tekstitetty suomeksi.
Kasetin sisältämät lyhärit:
Cured Duck (1945, AA),
Spare the Rod (1954, AA/THL),
The New Neighbor (1953, AA),
Slide Donald Slide (1949, AA),
Uncle Donald's Ants (1952, AA),
Fall Out, Fall In (1943, AA),
Bellboy Donald (1942, AA),
Officer Duck (1939, AA),
Straight Shooters (1947, AA/THL),
The Trial of Donald Duck (1948, AA),
Sea Salts (1949, AA),
Self Control (1938, AA).
Merkinnät: AA = Aku Ankka | THL = Tupu, Hupu ja Lupu
ku Ankka täytti tänä vuonna 9. kesäkuuta 80 vuotta ja voidaan ajatella senkin kunniaksi
tässä blogissa esitellyn näitä kolmenkymmenen vuoden takaisia Akun 50-vuotisjuhlavideoita.
Huh, mihin se aika on tosiaan rientänytkään.
Vuokrasimme tämän kasetin aikoinaan 1980-luvun lopulla tai 90-luvun alussa kotikaupungissani
sijainneesta huuruisesta huoltamon vuokraamosta, jossa oli punainen kokolattiamatto.
Pidin videosta paljon silloin, ja nyt, neljännesvuosisata myöhemmin tykkäsin edelleen.
90-luvun loppupuolella olimme perheen kanssa automatkalla mummolaan eräänä helteisenä kesäpäivänä.
Reittimme kulki toiveideni mukaisesti Helsingin kautta, jossa pysähdyimme.
Etsin Helsingin videoliikkeistä 80-luvun Disney-vuokrakasetteja, ja erityisesti tätä kasettia.
Akun äksyilyt löytyivätkin viimeisenä käydystä paikasta Sörnäisissä, mutta petyin koska se
oli silloin vielä vain liikkeessä vuokralla eikä myytävänä. Oli silti hienoa nähdä
tuo legendaariseksi muodostunut kasetti hyllyssä houkutellen pilkistämässä.
Joitakin vuosia myöhemmin 2000-luvun alkupuolella sain pitkään hamuamani kasetin lopulta
onnekkaasti haltuuni Suomen pohjoisesta etelään lähetetyn postilähetyksen muodossa.
Tämä oli siis pitkään jostain syystä yksi eniten kaipaamistani Disneyn vuokrakaseteista.
Ehkäpä samaistun Akun lempeään, mutta temperamenttiseen luonteeseen ja asenteeseen
kaikkine raivokohtauksineen maailman epäkohtia kohtaan, josta videon kantava teema kertoo.
Kansitaiteen merkitys keräilyssä toki korostuu myös.
Slide Donald Slide -pätkiksestä tehtiin postimerkki Bhutanissa.
Kasetti alkaa Akun syntymäpäivälaululla
Goin' Quackers (ohjelman alkuperäisen nimen mukaan),
jossa on pätkiä vanhoista piirretyistä ja uutta onnitteluanimaatiota.
Siinä lahjapaketeista ilmestyy milloin mitäkin ja kutakin hahmoa mm. Akun päätä tallomaan.
Laulusta julkaistiin jopa LP-vinyylialbumi.
Itse ohjelmassa nimensä mukaisesti keskitytään Akun temperamenttisiin taipumuksiin.
Ensimmäisessä "Parantunut ankka"-jaksossa Aku raivostuu niinkin arkisessa asiassa kuin yrittäessään
avata ikkunaa Iineksen luona. Akun raivokohtaus on aivan hillitön; tuli purskahdetua ääneen nauruun.
80-luvun kasetit ovat toisinaan arvokkaita siinäkin mielessä,
että ne sisältävät sensuroimattomia Disneyn piirrettyjä.
Toisessa pätkiksessä "Joka vitsaa säästää" (1954) Tupu, Hupu ja Lupu leikkivät alkuasukkaita.
Vähän ajan päästä Aku luulee veljenpoikiensa naamioituneen ihmiskannibaaleiksi.
Hahmoja on kolme ja he ovat saman kokoisiakin kuin Tupu, Hupu ja Lupu, mutta nämä
sattumalta ohikulkeneesta sirkusjunasta karanneet rajumman puoleiset vesselit ovat kyllä ehtoja
pygmi-kannibalisteja.
Tätä piirrettyä saattaisikin pitää nykypäivänä poliittisesti varsin epäkorrektina,
ja se löytyykin
Walt Disney Treasures: Chronological Donald, Volume Four DVD:n
"holvikammio"-osiosta nykypäivälle tyypillisten ennakkovaroitusten kera.
Jossain esitetty uudempi käsittämättömäksi leikattu sensuroitu versio kestää noin 2 ja puoli minuuttia
ja tämä alkuperäinen alle 7 minuuttia.
|
Carl Barksin tarinan "Elokuvasafari" ("Jungle Hi-jinks", 1959)
alku on samankaltainen "Joka vitsaa säästää" (1954) animaation alun kanssa, kuten oheisista näytteistä voi verrata.
Muutoin Barksin tarina on laajempi.
Siinä ankat matkaavat elokuvakilpailuun Afrikkaan.
Suomessa sarjakuva on julkaistu "Aku Ankka"-lehdissä 38 ja 39/1982.
|
Myöhemmin videolla Akun kohtaamat kohtuuttomat ongelmat kylmyyksineen, nälässä olemisineen ja univaikeuksineen
armeijan leirillä ja marssilla ovat samalla piinallista, että hyvin viihdyttävää seurattavaa.
Kasetin toiseksi viimeisessä nostalgisessa tarinassa eläkeläismerimiehet
Aku-vanhus ja Kornelius Kuoriainen (engl. Bootle Beetle) muistelevat menneitä aikoja meriltä.
Erityisesti Korneliuksen ja Akun kookoksen syöntikohtaus on legendaarinen.
Tämä kooste sisältää joitakin hauskimmista Aku-pätkiksistä, ja Taavi Ankan välijuonnot ovat aina mainioita.
Kuvanlaatu oli yllättävän hyvä; parhaimpia tähän asti näistä blogissa käsitellyistä Disney-kaseteista.
MUUTA:
Alussa ei mainoksia, lopussa mainokset videoille Pako taikavuorelle, Bongo ja Mikki ja pavunvarsi.
Kuvia japanilaisesta Lasediscistä ja Britti-VHS-julkaisusta sekä sensuroinneista:
http://www.geocities.ws/disney_laserdiscs/1085.html
EDIT 15.1.2017: Kuvia ja tieto LP:stä lisätty.
Kansikuva löytyy kokonaisuudessaan kun videokantta klikkaa.
16.11.2014
2001: AVARUUSSEIKKAILU (Esselte Video, 1983). VHS (FIx)
Englanninkielinen nimi: 2001: A Space Odyssey (1968).
Ohjaaja: Stanley Kubrick.
Valmistusmaat: Iso-Britannia/Yhdysvallat.
Genre: scifi.
Kesto: 2t 14min.
Videokoodi: 51762.
Puhuttu englanniksi, tekstitetty suomeksi.
Takakannen kuvaus: "Suuren mestarin Stanley Kubrickin avaruusfilmi!
Elokuvan tapahtumat sijoittuvat kauas menneisyyteen, aikaan miljoonia vuosia ennen ajanlaskumme alkua ja etenevät vuoteen 1999. Koko elokuva on uskomaton matka rajattomassa ajassa ja tilassa.
Avaruudesta vastaanotetaan merkillisiä signaaleja ja ilmiön tutkimiseksi varustetaan avaruusalus. Aluksella on viisi tiedemiestä ja tietokone, joka on varustettu omilla aivoilla. Aivoilla, joissa liikkuu omia ja varsin omaperäisiä suunnitelmia tulevaisuuden varalle...
Elokuva perustuu Arthur C.Clarken kuuluisaan tieteisromaaniin. Elokuva 2001 – avaruusseikkailua pidetään klassikkona, ensimmäisenä nykyaikaisena tieteisfilminä.
Erikoistehosteet saavat katsojan itse kokemaan fantastisen avaruusmatkan –
Richard Straussin musiikin säestyksellä! Vain mestariohjaaja on voinut keksiä jotakin tällaista. Vain mestariohjaaja Kubrick on voinut tehdä tällaisen elokuvan."
äin
2001: Avaruusseikkailun ensimmäisen kerran osittain noin 6-7-vuotiaana televisiosta
1980-luvulla ja huomasin jo silloin että jotain erikoista elokuvassa on; erityisesti
Tonava kaunoisen musiikki avaruudessa leijuvine avaruusaluksineen ja
lopun tähtilapsi jäivät mieleen.
Toisella katselukerralla videonauhoitukselta noin 10-11-vuotiaana elokuva tekikin jo suuren vaikutuksen.
Se herätti siihen mitä elokuvataide voi parhaimmillaan olla ja mitä se
voi kokijassaan saada tuntemaan ja ajattelemaan. Elokuvainnostus on siitä lähtien jatkunut.
Ohjaaja
Stanley Kubrickin ja kirjailija
Arthur C. Clarken
suuri tavoite oli tehdä ensimmäinen "vakavasti otettava" tai "todella hyvä" tieteiselokuva.
Joskin esimerkiksi
Disney oli animaatiopuolella kunnostautunut jo 50-luvulla
hienossa Maan ulkopuolista elämää kuvaavaassa tieteisanimaatio-osuudessa TV-ohjelmassa
Mars and Beyond (tästä lisää tulevassa postauksessa
Taavi Ankka ja ilmojen kotkat).
Joka tapauksessa,
2001 onnistui tavoitteissaan ja sitä pidetään tieteiselokuvan
virstanpylväänä, sen vaikutuksen ollessa hyvin laajaa muihin sitä seuranneisiin
elokuviin ja populaarikulttuuriin yleensä.
Siitä on kirjoitettu ja sitä on analysoitu hyllymetreittäin.
Ihmiskunnan evoluutio apinasta avaruuden valloittajaksi koneineen ja
tähtiin nousevaksi uudeksi olennoksi, käydään läpi suurin harppauksin ja miljoonien
vuosien aikavälillä
Richard Straussin vaikuttavan mahtipontisen
Also Sprach Zarathustran säestyksellä.
Elokuvan suurimpia ja kiinnostavimpia teemoja on maanulkopuolinen vieras äly
symbolisine monoliitteineen ja tämän vaikutukset ihmisolentoon ja hänen evoluutioonsa.
Elokuva alkaa "Ihmiskunnan aamunkoitto"-jaksolla, jossa apinaheimo elää ja pyrkii selviytyä
Afrikan aavikolla. Erinäisten vaiheiden jälkeen Kuunkatsoja-apina keksii
sääriluusta käyttöesineekseen aseen ja heittää sen ilmaan, jonka
jälkeen kuva vaihtuu välittömästi Maata kiertävään avaruusaseeseen.
Tämä on yksi elokuvahistorian tunnetuimpia leikkauksia.
Siinä hypätään miljoonia vuosia eteenpäin yhdessä välähdyksessä.
Elokuva mahdollistaa huikeita asioita.
Yksi elokuvan päähahmoista on HAL 9000 -tietokone.
Tämän punasilmäisen "kykloopin" voi nähdä mielenkiintoisena rinnastuksena
Kreikan mytologiaan ja
Homeroksen Odysseiaan,
jonne elokuvan nimen "odyssey" jo viittaa.
Näistä viittauksista on kirjoitettu eri allegorioita tulkitsevia kirjojakin.
Elokuvan hienouksia onkin se, että jokainen voi halutessaan tulkita
Avaruusseikkailun (ja etenkin sen myyttisen lopun) tapahtumia ja merkityksiä
– mahdollisine kirjallisuuden, taiteen, filosofian ja historian viitteineen.
Samalla elokuvan voi kokea henkilökohtaisesti ja omana "äärimmäisenä trippinä";
filmin psykedeelistä 60-luvun julistetta siteeraten.
Vaikka ylitulkintojakin voi toisinaan esiintyä, lähtökohtaisesti ei ole oikeaa tai väärää tulkintaa
kun niitä ei julisteta ainoina totuuksina.
2001: Avaruusseikkailu on kaikkien aikojen suosikkielokuviani.
Omistan siitä eri julkaisuina kaksi vuokravideota (kannet yllä),
myynti-VHS:n, Laserdiscin, kaksi DVD:tä ja HD-DVD:n.
Julisteita, kirjoja, Clarken romaanit, postikortteja, artikkelileikkeitä ja sarjakuvasovitustakin löytyy.
Olen katsonut elokuvaa säästeliäästi useiden vuosien välein.
Katsoin
2001:n myös uuden vuoden yönä kellon vaihduttua tammikuun ensimmäiselle 2001,
eli uuden vuosituhannen aluksi. Viime katselukerralla kesällä viitisen vuotta sitten
lopun tähtiporttikohtauksessa tuntui kuin olisi tosiaan siirtynyt toiseen maailmankaikkeuteen.
Vaikutusta tehosti kun katsoin DVD-erikoisjulkaisun
ensimmäistä kertaa seinän kokoisella kuvalla videotykillä
(kyseisen julkaisun mukana tulee muuten hieno filminpalanen).
90-luvun kultareunainen MGM Classics -myyntivideo sisälsi elokuvaan alunperin kuuluvan ja sen
tunnelmaan upeasti asettavan
György Ligetin
overture-alkumusiikin. Näissä Esselten vuokravideoissa ei valitettavasti alkusoittoa ole.
2001:n visuaalisuus on uskomattoman kaunista ja silmiä hivelevää.
Videoretroilu on lempiharrastuksiani, mutta tässä tapauksessa videoversion sijaan
suosittelenkin katsomaan Laserdisc, DVD- tai Blu-ray-version parhaan kuvanlaadun, äänentoiston
ja taiteellisen kokemuksen ja vaikutelman kannalta, niin isolla kuvalla kuin mahdollista.
Videon 4:3 kuvastakin puuttuu suuri osa alkuperäiseen 2.35:1 laajakangaskuvasuhteeseen verrattuna.
Keräilyn kannalta 80-luvun videot ovat toki kansitaiteineen tyylikkäät ja edustavat; erityisesti hopeinen versio.
2001: Avaruusseikkailu todella on 46 vuotta julkaisunsa jälkeen – "still the ultimate trip".
MUUTA:
Videoiden alussa mainoskooste Esselten videokaseteista.
Lopussa mainokset Likainen tusina, Kooma, Puhelin, Fame, Tom & Jerry 2.
Aiemmin kadoksissa olleet
elokuvasta
poistetut 17 minuuttia löytyi Kansasista vuonna 2010.
Näistä Kubrickin hävinneistä kohtauksista muita kuuluisia esimerkkejähän on Tohtori Outolemmen (1964)
kermakakkusota-loppu. Alkuperäinen negatiivi on ilmeisesti hävinnyt, mutta on epävarmaa onko
kohtaus jossain muodossa tallessa. Valokuvia kohtauksesta on säilynyt.
Warner lopetti Douglas Trumbullin ja David Larsonin massiivisen vuosia työn alla olleen
2001: Beyond the Infinite – The Making of a Masterpiece -dokumentin tukemisen
ja rahoittamisen vuonna 2010, mikä oli suuri sääli. Täältä löytyy vielä dokumentin ennakkotraileri.
Ohessa USA-juliste vuodelta 1971 ja vuoden 2001 uusintateatterikierroksen valkotaustainen juliste.
2001: A Space Odyssey (1976) -sarjakuvasovituksen piirsi Marvel Treasures Special -sarjaan
Jack Kirby. Tässä ylikokoisessa sarjakuvaversiossa
on myös 10-sivuinen artikkeli 2001: A Space Legacy (kirjoittanut David Anthony Kraft).
Simpsoneissa on vuosien varrella ollut lukuisia viittauksia ja parodioita
2001: Avaruusseikkailusta ja muista Kubrickin elokuvista.
Ikimuistettavimpia niistä ovat mm. Lisan ratsu -jakson (8F06) "Dawn of Man"-alku
sekä Homer, seuraava astronautti -jakson (1F13) perunalastujen syöntikohtaus ja loppu.
Katso!-lehti julkaisi elokuvasta videokannet 80-luvulla ja 2003; ohessa uudempi.
Joitakin Suomessa julkaistuja lehtiartikkeleita:
- Helsingin Sanomat: Mustasta kivestä mustaan aukkoon (artikkeli joko vuodelta 1998, 1999 tai 2000).
- Ilta-Sanomat viikonvaihde 18. syyskuuta 1999: 2001 on täällä.
- Helsingin-Sanomat lauantaina 6. tammikuuta 2001: C16 Tiede & ympäristö – 2001 hämmentää myös nyt, 2001.
- NYT: Viikon elokuva – Kubickin aikaharppaukset (tammikuu 2003)
- Katso! – Aamunkoiton luoja (tamikuu 2003)
- Helsingin Sanomat – D. Radio & Televisio – Lauantaina 12. kesäkuuta 2010:
Kesän scifisarjaa pohjustetaan herkullisella elokuvaparilla.
EDIT 12.3.2015: Kuvia lisätty.
EDIT 20.9.2018: 2001: Avaruusseikkailun Suomi-ensi-illasta 20.9.1968 on kulunut 50 vuotta!
Maailman ensi-ilta taas oli 2.4.1968.
7.11.2014
PEILI (Capitol Video). VHS (FIx)
Venäjänkielinen nimi: Зеркало (Zerkalo, 1975).
Ohjaus: Andrei Tarkovski.
Valmistusmaa: Neuvostoliitto.
Genre: draama, biografia, historia.
Kuvasuhde: 4:3 (säilyttää alkuperäisen).
Mustavalkoinen/väri.
Kesto: 1t 50min (takakannen mukaan) - 1t 42min (videonauhurini mukaan).
Puhuttu venäjäksi, suomenkielinen tekstitys.
Suositusikäraja: 12.
Videokoodi (tarkastamon): T-86250.
Takakannen kuvaus:
"Mestarin subjektiivisin elokuva, loistelias omaelämäkerrallinen tilitys. Historiassa, muistoissa ja tajunnassa runollisesti soljuva visio lapsuudestaan, perheestään, taiteesta ja Neuvostoliiton vaiheista erityisesti 30-luvulla ja sota-aikana. Tarkovskin ja katsojan välistä vuoropuhelua, peilausta."
unollinen ja katsojan alitajuntaan heijasteleva
Peili (1975) on mielestäni
ensikertaiselle
Tarkovskin katsojalle
pirstaleisuudestaan huolimatta kuitenkin ohjaajan helpoimmin lähestyttäviä teoksia
Nostalgian (1983) ja tietyllä tapaa
Uhrin (1986) ohella
(
Uhri kannattanee kuitenkin jättää viimeiseksi katsottavaksi,
sen ikään kuin nivoessa Tarkovskin tuotannon teemat kauniisti yhteen).
Muistan elävästi ensimmäisen katselukerran jälkeen kuinka
Peilistä
jäi tietynlainen tyhjyyden tunne. Ei niin, ettenkö olisi kokenut matkan eli elokuvan aikana monenlaista,
enkä ollut aivan hämmentynytkään, mutta en silti osannut paljoa sanoa siitä mitä olin juuri nähnyt
tai sitä eritellä. Onkin avartavaa ymmärtää, että "ymmärtäminen" ei aina ole tarpeellista,
vaan olennaisinta on kokemus itsessään.
Peilin voikin katsoa aina uudestaan ja se tuntuu joka kerta uudenlaiselta.
Se todella peilaa katsojaansa, hänen ajatuksiaan, tunnelmiaan ja ajankohtaisia elämäntilanteitaan.
Joka kerta elokuvasta voi poimia jotain uutta.
Tässä elokuvan säröisen tyylin omaisesti ja innoittamana kirjattuna irralisia näkyjä ja tapahtumia,
joita itselleni jäi vaikuttavina erityisesti aiemmilla katselukerroilla ja tällä kertaa mieleen.
- Poika herää unesta ja kävelee varovasti ovea kohti. Juuri ennen kuvan leikkausta näkyy välähdys lentävästä lakanasta.
- Nainen nostaa aavemaisesti vesisaavista päätään – kasvoja ei näy, vain pitkät
tummat hiukset ja niistä tippuu vesipisaroita. Katosta tippuu laastia; tunnelma on kuin maailmanlopusta.
- Pojan käsi ikään kuin palaa liekeissä.
- Poika seisoo lumisessa talvimaisemassa ja lintu lentää pojan päälle. Poika ottaa linnun kouraansa.
Myöhemmin elokuvan loppupuolella sängyllä makaava mies
(kyseessä Tarkovski itse, vaikka hänen kasvojaan ei nähdäkään*) ottaa linnun kouraansa ja päästää
sen heittäen ylös lentoon.
- Vanha mummo (jota esittää Tarkovskin oikea äiti) koputtaa väärään taloon elokuvan keskivaiheilla.
Hän esiintyy loppupuolella peltomaisemissa.
- Syksyinen metsä, jossa tyttö kyynelehtii.
- Lähikuva Leonardo Da Vincin muotokuvamaalauksesta Ginevra de' Benci (n. 1470),
jota elokuvan naispäähenkilö hämmästyttävästi muistuttaa.
- Punatukkainen tyttö esiintyy talvikohtauksessa ja loppupuolella mökissä vauva sylissä.
Talvikohtauksessa mainittiin ja nähtiin tytön rakko huulessa.
Myöhemmin tytöllä ei ole rakkoa enää (tai ainakaan sitä ei näy), vaan pojalla on sellainen.
- Mies kävelee pellolla ja yhtäkkiä alkaa tuulla.
- Pöydällä hetkeä aiemmin sijainneen kuuman teekupin jättämä höyryjälki häviää.
- Naisen levitaatio. Kyyhky lentää naisen yli.
- Loppukohtauksen Bachin musiikki ja kamera-ajo.
|
Hyvin julkaisuaikansa näköinen tunnelmallinen Suomi-juliste vuodelta 1978.
Jostain syystä mummini peilihuone tulee tästä tunnelman, värien ja hajuveden tuoksun puolesta vahvasti mieleen...
|
Jokainen varmaan löytää tämän tyyppisestä harvinaislaatuisesta
elokuvasta omat itseään eniten koskettavat kohtauksensa ja teemansa.
Toiset kohtaukset saattavat pitkästyttää, ja toiset herättää suuria
tunteita ja innostusta. Minua kiinnostavat erityisesti näyt.
Andrei Tarkovskin isän
Arseni Tarkovskin elokuvassa kuultavat runot ovat mieleenpainuvia.
Peilissä huikeiden kuvauskompositioiden ja visuaalisuuden lisäksi
musiikinkäyttö on todella voimallista ja tehokasta, kuten se
mestariohjaajille tyypillistä on, vertaa esim.
Stanley Kubrickiin.
Kubrickin tapaan Tarkovski osasi upeiden klassisten musiikin valintojen lisäksi hyödyntää
ennakkoluulottomasti ja pioneerimaisesti myös elektronista musiikkia.
Video on osittain hieman kuluneestä filmilähteestä siirretty,
mutta filmin luonnollinen rakeisuus roskineen lähinnä luo tunnelmaa,
toisin kuin esim. digitaalisiin virheisiin verrattuna.
Alkupuolella muutaman ruudun pätkä filmiä hypähtää ja ääniraita paukkuu.
Peili on yksi kaikkien aikojen hienoimpia elokuvia.
Mielestäni se pyrkii kuvaamaan elämää elokuvan muodossa mahdollisimman suurella autenttisuudella.
Se kuvaa elämää sellaisena kuin se on – siinä ei ole selkeää juonta vaan irrallisia
tapahtumia, unia, näkyjä, kokemuksia, tunteita, hetkiä...
Rakkaus luontoon, juurillemme, on myös käsinkosketeltavissa.
Viimeisessä kohtauksessa punertaen laskeva aurinko lankeaa tummana syleilevään metsään –
suurta haikeutta tämän kaiken ihanuudesta, mutta samalla menettämisestä on ilmassa.
Olen nähnyt elokuvan useamman kerran.
Tietynlaisesta ensimmäisen kerran jälkeisestä alussa mainitusta tyhjyyden tunteesta huolimatta elokuvan kauneus oli
kuitenkin jo silloin muutama vuosi sitten heti käsin kosketeltavissa.
Ja kun sinä aurinkoisena kesäpäivänä lähdin elokuvan jälkeen pyöräilemään pellolle,
oli
Peilin maailma siellä vahvasti läsnä.
MUUTA:
Ruscicon DVD:hen perustuva suomalainen Finnkinon DVD-julkaisu (2006)
sisältää videon tapaan mono-ääniraidan sekä uuden Dolby 5.1 version johon on mm.
jostain syystä lisätty käkikellon ääntä vajan palamiskohtaukseen.
DVD-version 5.1 ääniraita on toki muutoin dynaamisempi ja vaikuttavampi.
Elokuvan mustavalkoiset kohtaukset ovat videolla pääosin mustavalkoisia,
mutta myös seepiaa esiintyy loppupuolella.
DVD-versiossa useampi mustavalkoisista kohtauksista on seepian sävyisiä.
Suomen Andrei Tarkovski Arkistossa mm. videoista, julisteista ja muista julkaisuista lisätietoa.
* Se, että sängyllä lintua pitelevä mies on Tarkovski, paljastuu Peilin trailerissa,
jossa kohtauksesta nähdään enemmän.
2 KOMMENTTIA:
Joonas –
8.11.2014 klo 12:30
Hieno arvostelu! Virkistävän erilainen perinteisiin "objektiivisiin" arvioihin verrattuna.
Herättää muistoja Peilistä ja halun nähdä elokuva uudestaan. Kiitos!
Jukka Eronen –
8.2.2019 klo 22:29
Kiitos oivaltavan avartavasta kommentista, joka sai ajattelemaan ja miettimään tätä aihepiiriä!
Näin vuosien jälkeen edelleen.
Kaikki elokuva-arviot ovat mielestäni väkisinkin hyvin henkilökohtaisia ja subjektiivisia.
Siksi olen usein kriittinen arvioita kohtaan, jotka esittävät olevansa tai pyrkivät tietynlaiseen "objektiisivuuteen", johon hyvin sitaateillasi viittasit.
Tämä lienee se yleisin arviotyyppi, jota vaikkapa lehdissä näkee.
Mutta kaikilla meillä on omat kokemuksemme ja arvopohjamme, jotka värittävät sitä, minkälainen elokuva tuntuu "hyvältä" tai mielekkäältä.
Ja mitä asioita korostamme ja joista haluamme kirjoittaa.
Sait havahtumaan siihen, että haluaisin laajasti välittää ajatusta
kaikesta taidekritiikistä — eli sitä että se on aina henkilökohtaista.
Olisi terveellistä, jos sitä tuotaisiin enemmän esiin.
Jotkin mielipiteet vain sattuvat olemaan populaarimpia kuin toiset
(yhtenä esimerkkinä Star Wars -elokuvat, jotka sytyttävät valtavaa intohimoa laajasti.)
6.11.2014
DISNEY FESTIVAALI 3 (Walt Disney Home Video - Cartoon Classics / Kirjalito, 1986). VHS (FIx)
Englanninkielinen nimi: Cartoon Bonanza IV (1986).
Genre: piirretty.
Kesto: 1t 15min.
Videokoodi: 493/20.
Valmistusmaa: Yhdysvallat.
Puhuttu englanniksi, suomenkielinen tekstitys.
Kasetin sisältämät lyhärit:
Polar Trappers (1938 AA/H),
The Big Bad Wolf (1934 SS/KPP),
Donald's Double Trouble (1946 AA),
The Little House (1952),
Donald Duck and the Gorilla (1944 AA),
Who killed Cock Robin? (1935 SS),
Duck Pimples (1945 AA),
The Truth about Mother Goose (tarinat: Little Jack Horner, Mary Mary Quite Contrary, London Bridge) (1957).
Merkinnät: AA = Aku Ankka | H = Hessu | KPP = Kolme pientä porsasta | SS = Silly Symphonies
ämä on aika peruskokoelma, ei sisällä mitään erityisen mieleenpainuvia klassikoita.
Ensimmäinen episodi, jossa Aku temmeltää Hessun kanssa etelä-mantereella, on aika hurja.
Siinä Aku kaipaa ainaisten papujen(
*)
sijaan pingviinejä ruokalautaselleen – "nam, paistettua kanaa"
hän kuvittelee. Aku ei selvästikään miellä itseään linnuksi,
kuten muissakin yhteyksissä on käynyt ilmi.
Ja esimerkiksi
Carl Barksin on siteerattu todenneen
"he sattuivat olemaan ihmisiä, jotka näyttivät ankoilta".
Pätkä on myös ensimmäinen, jossa Aku ja Hessu esiintyvät ilman Mikki Hiirtä.
Kannessa nähtävässä punahilkka-teemaisessa
Hassunkurisiin sinfonioihin kuuluvassa
Kolme pientä porsasta -pätkiksen jatko-osassa
kuullaan jälleen tuttu "pahaa sutta ken pelkäisi"-laulu.
"Aku ja Gorilla" ja "Ankanlihalla"-pätkissä on keskenään samankaltaista jännitystunnelmaa.
Jakso jossa Aku törmää kaksoisolentoonsa ja lähettää tämän puolestaan kosiskelemaan Iinestä
oli kasetin viihdyttävin pätkä.
MUUTA:
Kasetti ei sisällä mainoksia muista videoista..
* Pavut eivät selvästikään ole ankkalinnalaisten lempiruokaa.
Muita aihetta käsitteleviä piirrettyjä ovat mm. Pointteri (1939)
ja Mikki Hiiri ja pavunvarsi (1947).
5.11.2014
DISNEY FESTIVAALI 4 (Walt Disney Home Video - Cartoon Classics / Kirjalito, 1986). VHS (FIx)
Englanninkielinen nimi: Cartoon Bonanza 5 (1986).
Genre: piirretty.
Kesto: 81min.
Videokoodi: 494/20.
Valmistusmaa: Yhdysvallat.
Puhuttu englanniksi, suomenkielinen tekstitys.
Kasetin sisältämät lyhärit:
Let's Stick Together (1952 AA),
Pigs is Pigs (1954),
Social Lion (1954),
Trick or Treat (1952 AA/THL),
Susie, the Little Blue Coupe (1952),
Rugged Bear (1953 AA),
R'coon Dawg (1951 MH/P),
Donald's Ostrich (1937 AA),
Goliath II (1960),
The Story of Anyburgh (1957).
Merkinnät: AA = Aku Ankka | MH = Mikki Hiiri | P = Pluto | THL = Tupu, Hupu ja Lupu
ässä vielä näin halloweenin jatkotunnelmissa aiheeseen liittyvä video.
Koosteen tunnetuimpia pätkiksiä on kannessakin nähtävä "Karkki tai kepponen".
Kyseinen kansikuva löytyy muuten isona julisteena Disneyn julistelehdestä vuodelta 1988.
Tästä pätkiksestä on myös
Carl Barksin sarjakuva-versio "Karkkeja ja kepposia" vuodelta 1952.
Sarjakuvasta on kaksi eri versiota, joista hurjempi ensimmäinen hautausmaineen
alkaa samaan tapaan tämän pätkiksen kanssa. Barks joutui tekemään toisen version,
koska lehden toimittajat mm. pitivät avausta liian pelottavana.
Seuraavaksi nähdään "Kertomus Susie-autosta" (1952), joka kertoo elävän antropomorfisoidun auton dramaattisen tarinan.
Tämä lyhäri oli tyylillisenä inspiraationa Pixarin
Cars-animaatioille vuosikymmeniä myöhemmin.
Alkupuolella nähtävä postitoimiston byrokratiasta kertovassa jaksossa "Pigs Is Pigs" yritetään
loputtomien vaiheiden kautta selvittää kuuluuko 'guinea pig' (eli marsu) lemmikkeihin vai sikoihin,
ja maksetaanko toimituksesta täten halvemman vai kalliimman taksan mukaan.
Tarina osui ja upposi hyvin, varsinkin kun itselläni on viime aikoina ollut erinäisiä
ongelmia ulkomaisten ja kotimaisten postipalvelujen kanssa.
Mutta takaisin tähän videoon.
Tällä kertaa kissani kiinnostui Akun ja strutsin kommelluksista.
Pikku-elefantin tarina, "Goliath II", vuodelta 1960 tuo mieleen
Viidakkokirjan (1967).
Pätkän elefanttien designia käytettiinkin seitsemän vuotta myöhemmin
julkaistussa piirroselokuvassa apuna.
Viimeisenä nähdään auto-oikeudenkäynti, jossa tavataan myös aiemmin nähdyn "Susien"
tapaisia eläviä isosilmäisiä autoja.
MUUTA:
Lopussa on mainokset videoille Disney Festivaali 5, Miekka kivessä
(mainos on puhuttu englanniksi ja kyseinen vuokravideohan on puhuttu suomeksi).
Disney Festivaali -sarjan kasetteja julkaistiin eri järjestysnumerolla ja
eri nimellä joka maassa.
2.11.2014
PAKO NEW YORKISTA (Nordic Video, 1983). VHS (FIx)
Englanninkielinen nimi: Escape from New York (1981).
Ohjaus: John Carpenter.
Valmistusmaa: Yhdysvallat.
Genre: scifi/post-apokalypsi/jännitys/toiminta.
Kesto: 1t 35min.
Videokoodi: 723.
Takakannen tekstit: "Värisyttävä kuvaus tulevaisuudesta; elokuvan tapahtumat sijoittuvat vuoteen 1997.
New Yorkista on tullut suljettu, tarkasti vartioitu vankila. Presidentin yksityiskone, joka on matkalla
huippukokoukseen, on sabotoitu, ja joutuu tekemään pakkolaskun New Yorkiin.
Paikalliset, villiintyneet asukkaat ovat ottaneet presidentin vangiksi.
[spoileri poistettu]
Tulevaisuutta ennustava jännitysseikkailu, jonka pääosissa ovat Kurt Russell, Lee Van Cleef,
Ernest Borgninge ja Adrienne Barbeau."
äin tämän
John Carpenterin ohjauksen
ensi kertaa 2000-luvun puolivälin jälkeisillä paikkeilla kun YLE TV2 esitti sen eräänä syksyisen
pimeänä myöhäisiltana.
Sattumalta rupesin elokuvaa seuraamaan enkä tiennyt mitä seuraa,
mutta olin kyllä pian myyty konseptille ja post-apokalyptiselle skenaariolle,
jossa Manhattanista on vuonna 1997 tehty pakovarma vankilasaari.
Kurt Russellin esittämä antisankari Snake Plissken on mielenkiintoinen hahmo,
kaikessa tuttuudessaankin. Hänet lähetetään pelastamaan
ameriikan presidenttiä,
joka on otettu panttivangiksi kyseisessä vankilahelvetissä.
Plisskenillä on 22 tuntia aikaa pelastaa pressa tai hänen valtimoihinsa injektoidut
mikroskooppiset kapselit räjähtävät.
Kyseessä on yksi parhaimpia "kasarin" jännitys/toiminta-scifejä. Tunnelma imee mukaansa,
efektit ovat mainiot ja Carpenterin tunnusmusiikki on nostalginen ja hieno,
kuten videon maalattu tyylikäs kansitaidekin.
Carpenterin minimalistiset elektronimusiikit ovat purevia muissakin ohjaajan
elokuvissa, kuten
Starman (1984) ja
Hyökkäys poliisiasemalle 13 (1976).
Tutut soundit luovat mielenkiintoista tunnelmallista ja tyylillistä yhteyttä
eri elokuvien välille.
Pako L.A.:sta (1996) on sekin erinomaisen viihdyttävä jatko-osa
(joskin siinä alkupuolen huvittavan pökkelöinen 3D-animioitu hai-sukelluskohtaus vähän rajoja
venytteleekin – tai toisaalta juuri tällainen kritiikitön elokuvanteon rohkeus on ihailtavaa).
PS. Vertailin samojen kohtausten kuvaa vuorotellen DVD-version kanssa ja ehkei niin
yllättäen kuvanlaadun ero oli hurja, varsinkin kun kyseessä oli näin varhainen videojulkaisu.
PPS. Carpenterin elokuvista puhuttaessa täytyy myös aina mainita
musta scifi-komedia
Pimeä tähti (1974) – ohjaajan esikoiselokuva –
jossa avaruuden vieraana elämänmuotona esitelty oranssi rantapallo on tehnyt minuun suuren vaikutuksen.
EDIT 19.10.2015 klo 21:03: Lisätty Nordic Videon Pako New Yorkista -vuokravideon lehtimainos.
2.11.2014
VIIMEINEN MIES (Warner Home Video, 1986). VHS (FIx)
Englanninkielinen nimi: Omega Man (1971).
Ohjaus: Boris Sagal
Valmistusmaa: Yhdysvallat.
Genre: zombi/post-apokalypsi/scifi/jännitys.
Kesto: 1t 34min.
Videokoodi: WEV 11210.
Takakannen teksti: "Eletään tulevaisuutta, jossa painajaisunet ovat toteutuneet. Biologinen sodankäynti on tuhonnut ihmiskunnan.
Tiedemies Robert Neville on saamansa koerokotteen ansiosta selviytynyt sodasta.
Nyt hän asuu Los Angelesissa, tuulenpieksämässä autiokaupungissa, jonka hylätyistä tavarataloista
hän hankkii elantonsa. Hänen säälimättömiä vihollisiaan ovat sodan runtelemat mutantit, kalmankalpea,
valoa aristava uusi "ihmisrotu". Heidän verinen taistelunsa saa uuden käänteen, kun ... [spoileri poistettu].
'Viimeinen mies' on hyytävä tulevaisuudenvisio täynnä räjähtävää, armotonta toimintaa."
irjaan
I Am Legend (1954) perustuva dystooppinen "zombi"-elokuva, josta on tämän
lisäksi tehty myös kaksi muuta sovitusta:
Will Smithin tähdittämä saman niminen elokuva vuodelta 2007 ja
The Last Man on Earth (1964).
"Zombit" (tai tässä tarkemmin ottaen mutantit) ovat hyvin erilaisia
Omega Manissa verrattuna siihen kuinka ne yleensä rainoissa esiintyvät
– ne keskustelevat pohtivasti ja älykkään oloisesti.
Tyylissä ja tunnelmassa on paikoin hieman samankaltaisuutta elokuvaan
Maailma vuonna 2022 (
Soylent Green, 1973).
Onhan pääosan esittäjäkin sama eli
Charlton Heston ja tuottajakin on sama,
sekä elokuvat ovat 70-luvun hengen tuotteita.
Sivuhuomiona eräässä moottoripyörä-kohtauksessa stuntmania ei kyllä erehdy luulemaan Hestonin Charltoniksi
hyvällä tahdollakaan. Jopa ulkona tapahtuvaan tavalliseen sunnuntai-ajeluun on jostain
kummallisesta syystä käytetty stunttia. Ehkäpä Heston ei vain ollut motoristimiehiä
tai "pyöräily" ei kuulunut filmaussopimuksen pieniin yksityiskohtiin.
Ei mitään mullistavaa, mutta tunnelmallista kerrontaa ja kyllä tätä zombi-kuumeeseen (johon
genreen ainakin itse tämän lasken) katselee
mm. YLE Teeman hiljattaisen
Night of the Living Dead -esityksen ja
The Walking Dead
-sarjan uusien jaksojen innoittamana – ja vielä sopivasti näin halloweenina, tämän postauksen aikoihin.
Myös pisteet ajoittaisista elektronisista soundtrackin soundeista.
PS. Varoituksena hieman spoileria: lievästi petyin harhaanjohtavaan otsikkoon tässä eepoksessa
(vähän samaan tapaan kuin elokuvan
Päättymätön tarina nimi voi aiheuttaa vastaavanlaisen
pettymyksen tunteen; jälleen
Simpsoneita lainatakseni
*).
Ollapa kerrankin aidosti "viimeinen mies"-elokuva, jossa oikeasti ei muita henkilöitä esiinny.
MUUTA:
Alussa on mainos videolle Kauhu asuu naapurissa.
Kiitos kuvasta
Weird Wild Realm.
* Simpsonien jaksossa "Syömäkone" (9F06: New Kid on the Block)
lakimies toteaa haastaneensa elokuvan "Päättymätön tarina" oikeuteen
räikeän harhaanjohtavasta mainonnasta.
31.10.2014
HAUSKA TAVATA AKU ANKKA
(Walt Disney Home Video - Cartoon Classics / Kirjalito, 1984). VHS (FIx)
Englanninkielinen nimi: This Is Your Life Donald Duck (1984).
Genre: piirretty.
Kesto: 80 minuuttia.
Videokoodi: 209/20.
Valmistusmaa: Yhdysvallat.
Puhuttu englanniksi, tekstitetty suomeksi.
Kasetin sisältämät lyhärit:
Donald's Better Self (1938 AA),
Donald's Lucky Day (1939 AA),
Donald Gets Drafted (1942 AA),
Sky Trooper (1942 AA),
Working for Peanuts (1953 AA/T&T),
Mickey's Amateurs (1937 MH/AA/H/HL),
Bee at the Beach (1950 AA/M),
Donald's Diary (1954 AA/I),
Sleepy Time Donald (1947 AA/I),
Donald's Happy Birthday (1949 AA/THL),
Donald's Penguin (1939 AA),
Frank Duck Brings Em Back Alive (1946 AA/H),
Put-Put Troubles (1940 AA/P).
Merkinnät: AA = Aku Ankka | H = Hessu | HL = Heluna | I = Iines Ankka | M = Mehiläinen | MH = Mikki Hiiri | P = Pluto | T&T = Tiku ja Taku
| THL = Tupu, Hupu ja Lupu
ämä vuoden 1984 kasetti kuuluu moniin kyseisenä vuonna Akun 50-vuotisjuhlan kunniaksi
tehtyihin ohjelmiin. Koosteessa Samu Sirkka juontaa ja
väliin nähdään Akua onnittelemaan tulleisiin vieraisiin
ja heidän kertomuksiinsa liittyviä piirrettyjä.
Ensimmäisenä nähdään Akun kouluajoista kertova tarina "Akun parempi minä".
Siinä ankallemme ilmaantuva ilkeä omatunto-olento mm. laittaa Akun kokeilemaan piippua.
Nauhalla myöhemmin nähtävä toinen tupakkaan liittyvä piirretty "Akun syntymäpäivä" on parhaimpia pätkiksiä koskaan.
Siinä veljenpojat päättävät ostaa sikarikaupasta Akulle synttärilahjaksi sikariaskin
– dramaattisin seuraamuksin.
Tupakka-aiheisissa vanhoissa piirretyissä on jotain hyvin viihdyttävää ja nostalgista
(vaikken tätä keuhkojen tervaamisharrastusta tosielämässä kenellekään suosittelekaan).
Disney on tunnetusti harrastanut omien vanhojen piirrettyjensä panttaamisen (esim.
Etelän laulu, 1946)
lisäksi sensurointia,
kuten
Säveltuokio (
Melody Time, 1948) animaatiossa Pecos Bill -jaksosta on ainakin
joissakin jenkkiläisissä VHS- ja DVD-julkaisuissa poistettu tupakointiin liittyviä kohtia.
Alkuperäinen sensuroimaton versio on nähtävissä ainakin japanilaisella Laserdiscilla vuodelta 1987
ja olettaisin esim. eurooppalaisten 80-luvun vuokrakasettienkin sisältävän muokkaamattoman version
(
Säveltuokion Suomi-VHS-julkaisu vaikuttaa epätodennäköiseltä).
Mutta takaisin tähän videoon – muissa lyhäreissä Aku nähdään mm. pakettilähettinä,
armeijan perunateatterissa ja Musta-Pekan lentäjäalokkaana,
iltamassa lausumassa "Tuiki, tuiki tähteä", uimarannalla mehiläisen ja haiden seurassa.
Vauhdikkaan sulavat animaatioruudut haiden kanssa puljailusta ovat jääneet tarkkaan mieleen.
Viimeinen jakso kuuluu ns. "jumitus-episodeihin", joissa hahmo (yleensä Pluto) jää johonkin
esineeseen tai toiseen hahmoon toistuvasti jumiin ja yrittää päästä pinteestä pois.
MUUTA:
Lopussa mainokset elokuville Pako yössä, Splash.
Pako yössä -elokuvan mainos ei väkivaltaisen kohtauksen ja aiheensa takia
oikein sovellu lapsille ja tässä kasetissa on kannessa siitä jopa iso sininen varoitustarra.
PS. Näin tämän ohjelman ensimmäisen kerran videolta,
jonka tätini nauhoitti minulle Helsinki Televisio -kanavalta.
HTV esitti 1980-luvulla (ja ehkä vielä 90-luvun alussa) Disneyn
piirrettyjä ja elokuvia lähes päivittäin.
Ohessa onnekkaasti säilynyt näyte noista ajoista:
Kaapelivisio – Helsinki Television katsolehti 11 Marraskuuta 1988.
Jos joltakulta löytyy lisää näitä
Kaapelivisio-lehtiä, olen kiinnostunut
ostamaan
Videomuseon kokoelmiin.
(Jos et halua myydä niin kuvat/skannauksetkin kiinnostaisivat.)
PPS (8.9.2015 klo 10:56): Kasetin viimeisessä jaksossa
Put-Put Troubles Aku temppuilee moottoriveneen kanssa.
Akusta ja vene-aiheesta tuli mieleen, että
Donald Duck's Speedboat (1983) -niminen
videopeli oli suunnitteilla Atari 2600:lle.
Peli julkaistiin lopulta vain Brasiliassa
Polyvox-yhtiön toimesta.
Atarin
Lumikki-pelistä on juttua
täällä.
[Lisää tietoa Atari Maniassa.]
Tästä voit jättää kommentin johonkin videoarvioon (tai yleisesti tähän blogiin):