Videomuseo – Blogi, sivu 10: Video- ja elokuva-arvosteluita

logi sisältää elokuva-arvioita ja muisteluja kokoelman 1980-luvun ja 90-luvun alun retro-videokaseteista. Mm. scifi, fantasia, piirretyt, anime, kaiju/monsterielokuvat, kauhu, mysteeri, arthouse ja draama ovat genreinä edustettuina. Arvosteluasteikko on yhdestä viiteen tähteä. Blogissa käsitellään pääasiassa Suomi ex-vuokrakasetteja. Mukana on välillä myös ulkomaisia kasetteja. Myös muita vanhoja (harvinaisiakin) elokuvia ja sarjoja välillä käsitellään (mm. TV-nauhoituksia ja DVD:itä), sekä erikoisuutena Nintendon vuokravideopelejä. Toiveitakin saa esittää.

"Elokuvat ja videot kuvaavat elämää ja mielikuvitusta sen kaikissa muodoissa. Tässä blogissa elävät harmonisesti rinnakkain niin klassiset piirretyt kääpiöineen ja scifi-maailmat avaruusaluksineen, kuin taide-elokuvat ja hömppä, sekä pienen ihmisen filosofiat ja rakkaus luontoon, aina taisteleviin jättiläishirviöihin, jotka kulkevat käsi kädessä auringonlaskuun – ja lopputekstit katsotaan nekin autuaana." —JE

Spoilereita saattaa välillä esiintyä. Voit lähettää omiakin kommentteja tai muisteluja videoarvioista (tai yleisesti tästä blogista). Voit tehdä sen täältä sivun alaosasta (voit lähettää myös sähköpostia).

Aiempia blogi-postauksia

Uudempia blogi-postauksia

3.3.2016

GHOSTBUSTERS -HAAMUJENGI
(Video Trade / Esselte Video, 1980-luvun vuokrakasetti). VHS (FIx)
Englanninkielinen nimi: Ghostbusters (1984).
Ohjaus: Ivan Reitman.    Valmistusmaa: Yhdysvallat.    Tuotantoyhtiö: Columbia Pictures.
Genre: komedia/fantasia/kauhu/toiminta.    Kesto: 1t 45min.
Kuvasuhde: 4:3 (alkuperäinen olisi 2.35:1).    K-12.    Videokoodi: 75027.
Englanniksi puhuttu, suomenkielinen tekstitys.

Takakannen teksti: "Ei kummituksia ole olemassa! Niinhän kaikki luulivat, mutta yhtäkkiä kaupunki olikin niitä täynnä! Pieniä, ilkeitä ja suuria vähemmän ilkeitä. Vihreitä, inhottavia, lihavia ja limaisia.
    Aaveet uhkaavat vallata koko kaupungin! Ainoa pelastus on hälyttää apuun maailman hulluimmat aaveiden metsästäjät - Ghostbusters - Haamujengi.
    Ghostbusters - Haamujengi on ollut yksi suurimpia elokuvateatterimenestyksiä kaikkialla maailmassa. Syitä ei tarvitse kauan etsiä: Ghostbusters on samalla kertaa sekä jännittävä ja mystinen aaveparodia että pyörryttävän hauska toimintakomedia.
    Puhumattakaan itse Haamujengistä! Bill Murray, Dan Aykroyd ja Harold Remis kuuluvat kaikki tämän päivän filmitaivaan tähtikoomikoihin - he ovat kertakaikkiaan ihastuttavia! Käykää päälle, pojat!"

Tässä elokuva, josta olen pitkän aikaa halunnut blogata. Ghostbusters (1984) eli kotimaisittain Haamujengi oli 80-luvun suuria kauhukomedia-hittejä. Lelut ja oheistuotteet kävivät kaupan kuin kuumille kiville, jopa lapsille kaupattavaa ektoplasma-limamönjää myöten! Idea New Yorkissa haamuja jahtaavista parapsykologeista oli todella kekseliäs ja jotain aivan uutta. Paranormaalit tapahtumat eläväisten huippunäyttelijöiden siivittämässä tarinassa luovat oman omaperäisen kiehtovan maailmansa.

Haamujengiin kuuluvat veijarimainen tohtori Peter Venkman (Bill Murray), paranormaaliuden innokas ekspertti tohtori Ray Stantz (Dan Aykroyd) ja älykkö tohtori Egon Spengler (jota näyttelevä Harold Ramis kuoli 2014). Tiimin neljänneksi jäseneksi liittyy myös Ernie Hudson (joka tuli myöhemmin tutuksi TV-sarja Oz:in eli Kylmän ringin vankilapomona). Naispääosaa esittää Sigourney Weaver. Hänen nörttiä naapuriaan esittää 80-luvun komedioiden ilmeikäs vakiokasvo kanadalainen Rick Moranis, joka jätti live-elokuvissa näyttelemisen vuonna 1997.

Ray Parker Jr:n tarttuva teemamusiikki sai Oscar-ehdokkuuden (pystin lopulta kuitenkin vei Stevie Wonderin I Just Called to Say I Love You – yksi ensimmäisistä kappaleista joita muistan koskaan kuulleeni!). Olen aina pitänyt kovasti elokuvan julisteessa ja videokannessakin nähtävästä graafisesta haamulogosta, jota tuli usein lapsena piirrettyä. (Kakkososan logo esiintyy kyseisessä elokuvassa animoitunakin.)

Erikoistehosteet ovat hienoja ja uskomattomia tapahtumia riittää. 80-luvun analogiset efektit ovat autenttisia ja käsinkosketeltavia. Eeppinen jääkaappikohtaus on todella hurjaa kamaa edelleen; myös visuaalisesti ja avartavasti. Ja on mainiota, että tekijät eivät ole rajoittaneet itseään, eikä ole pelätty pistää tarvittaessa totaalisesti överiksikin – katson sinua, vaahtokarkkimies. Hienoa, että elokuva on näin saatu osaksi myös jättihirviöelokuvien kaanonia godzilloiden ja muiden joukkoon.

Juoni tapahtumineen pysyy joka tapauksessa nätisti paketissa. Komediaa, kauhua, jännitystä ja seikkailua riittää sopivassa tasapainossa. Romantiikkaakin esiintyy sitä kaipaaville. Viihdytysarvot ovat todella korkealla. Videomuseo suosittelee lämpimästi!

PS. 80-luvulla ilmestyi kaksi Ghostbusters-elokuvaa. Yli neljännes vuosisadan jälkeen edellisestä, 2016 heinäkuun 15. päivä ilmestyy Ghostbusters reboot-elokuva aivan uusin naispäänäyttelijöin. On sääli, ettei kolmatta elokuvaa alkuperäisellä näyttelijäkaartilla koskaan saatu aikaan. Alkuperäisten filmien näyttelijöitä saatetaan kuitenkin nähdä tulevassa rebootissa cameo-rooleissa.

MUUTA:

Angry Video Game Nerdin jaksot Ghostbusters-aiheisista Nintendo-peleistä ovat klassikkokamaa: osa 1, 2, ja 3. (Ja täydellisyyden vuoksi tässä vielä Miken Ghostbusters-pelitähteet.)

Spinoff-animaatiosarjaa The Real Ghostbusters tehtiin seitsemän kautta vuosina 1986–1991.

3.3.2016

TEINI-IKÄISET MUTANTTININJAKILPIKONNAT (Esselte Video, 1990). VHS (vuokrakasetti)
Englanninkielinen nimi: Teenage Mutant Ninja Turtles (1990).
Ohjaus: Steve Barron.    Valmistusmaa: Yhdysvallat.
Tuotantoyhtiöt: 888 Productions, Golden Harvest Company, Limelight Entertainment, Mirage Productions, New Line Cinema, Northshore Investments Ltd.
Genre: fantasia/toiminta/komedia.    Kesto: 1t 30min.
Kuvasuhde: 4:3 (alkuperäinen olisi 1.85:1).    K-12.    Videokoodi: SF-71233.
Englanniksi puhuttu, suomenkielinen tekstitys.

Takakannen tekstit: "Täydellisen pelottava ja täydellisen viihdyttävä! Hauskempaa elokuvaa kuin tämä suositun sarjan live-versio ei voi toivoa. Pizzaa rakastavat mutanttikilpikonnat hyppäävät onnistuneesti piirretystä sarjasta valkokankaalle apunaan uusin tekniikka. Hauskoja sukkeluuksia ja tehokasta toimintaa kaikille videovuokraajille iästä riippumatta!" Video Trade Weekly

Kun TV-reportteri April O'Neil tutkii salaperäistä rikosaaltoa New Yorkissa, hän joutuu nuorten teini-ikäisten rosvojen hyökkäyksen kohteeksi.
Mutta onneksi apu on lähellä. Paikalle sattuu jättikilpikonna Raphael, joka kolmen pizzaa rakastavan kumppaninsa Leonardon, Michelangelon ja Donatellon sekä opettajansa Splinter-rotan kanssa asuu katuviemäreissä...

Korjasin epäkohdan ja katsoin nyt ensimmäistä kertaa ninjakilpikonnien elokuvasovituksen, jotta voin katsoa spoilaantumatta Turtle Power: The Definitive History of Teenage Mutant Ninja Turtles (2014) -dokumentin loppuun. Elokuva on vuodelta 1990. Kasari on vahvasti päällä edelleen musiikeissa ja hiustyyleissä.

Kilpparit ja niiden ulkoasu on hyvin toteutettu. Niistä onkin vastuussa pitkän linjan nukkemestari pajoineen eli Jim Henson's Creature Shop. (Sivuhuomiona mainittakoon, että Michael Bayn uusien steroideilla pumpattujen Turtles-filmien kilpikonnien tyylistä en pidä laisinkaan.) Kilppareiden äänet ovat ihan passelit, vaikka ääninäyttelijät eivät olekaan samat kuin tutuksi tulleessa 1987 alkaneessa piirretyssä.

Tikun ja kilpparien perivihollista Silppuria esittää James Saito. Hahmon äänenä taas toimii David McCharen. Piirretystä sarjasta Foot Clan eli jalkaklaanilaiset ovat jääneet mieleen robotteina, joita kilpikonnat tuhoavat tämän tästä. Elokuvassa Silppuri on koonnut itselleen ninja-varasklaanin katulapsista.

Lätkänaamaripäistä Casey Jonesia esittää Elias Koteas (joka ilman maskia muistuttaa hiukan nuorta Robert De Niroa). Toisin kuin tässä elokuvassa ja sarjakuvissa, vuonna 1987 alkaneessa TV-animaatiosarjassa Casey oli vain vierailevassa sivuroolissa esiintyen viidessä jaksossa. Elokuvassa Caseyn vastaparina ja toisena päänäyttelijänä kilppariystävällisistä ihmishahmoista esiintyy keltasadetakkinen reportteri April O'Neil (Judith Hoag). April on miellyttävä ja mukava katsella (joskin hiusmuodista aika onkin hieman ohi ajanut).

Elokuvasovitus on onnistunut ja viihdyttävä. Taistelukoreografiat ovat toimivia ja humoristisiakin. Paikatkin hajoavat toisinaan tuusan nuuskaksi. Pidin erityisesti myös rauhallisesta kohtauksesta, jossa Tikku ilmestyy tarinoimaan kilppareille sinisessä liekissä leiritulen äärellä. Tikun takaumana kertomat omaan rotta-historiaansa liittyvät stop-motion-animaatiota sisältävät kohdat olivat myös mieleeni.

2 KOMMENTTIA:

Kari Häkkinen – 9.10.2018 klo 18:49
Elokuva Teini-ikäiset mutanttininjakilpikonnat (1990) sai Suomessa teatteriensi-iltansa itsenäisyyspäivänä 1990, joten tuskin Esselte Video ehti julkaista sitä videolla samana vuonna. Eli 1991 lienee oikea julkaisuvuosi. Saattaa tietysti olla, että kansipaperi suunniteltiin jo 1990.

Jukka Eronen – 23.11.2018 klo 21:20
Hyvä huomio. Pyrin aina selvittämään blogissa vuokravideoista tarkan julkaisuvuoden jos suinkin mahdollista, koska se on mielestäni kiinnostavaa ja olennaista - varsinkin 1980-luvun alkupuolen videojulkaisuista on välillä vaikeaa saada tarkkaa julkaisuvuotta selville, kun kannessa eikä kasetissa lue mitään. Tai jos lukee, se voi myös tosiaan toisinaan olla elokuvan copyright-vuosi. Välillä videon copyright voi olla myös jäänne ulkomaisen videon julkaisusta, eikä Suomi-videon joskus kenties myöhempi julkaisuvuosi jota vain ei ole päivittety.

20.2.2016

TEENAGE MUTANT HERO TURTLES 1: KUINKA KAIKKI ALKOI
(Power Records Oy / Scanbox Danmark A/S / Family Home Entertainment, 1991).
VHS (FI, myyntivideo)
Englanninkielinen nimi: Teenage Mutant Hero Turtles: How It All Began (1987).
Valmistusmaa: Yhdysvallat.
Tuotantoyhtiö: Mirage Studios / Murakami Wolf Swenson, Inc.
Genre: piirretty. Kesto: 1t 12min.
Kuvasuhde: 4:3. Sallittu. Videokoodi: 8223.
Suomeksi dubattu.

Takakannen teksti: ``TÄMÄ VIDEO KERTOO TARINAN KUULUISASTA SOTURISTA "JOSHISTA" JA SIITÄ MITEN HÄNESTÄ TULI "TAISTELEVA ROTTA", PELOTON JOHTAJA.
MUKANA ON MYÖS ILKEÄ "SILPPURI", JONKA TAVOITTEENA ON LÖYTÄÄ MAHTAVA JA VOIMAKAS "SARNOFFIN SILMÄ". SILMÄLLÄ HÄN AIKOO KOSTAA SANKAREILLEMME JA KOKO MAAILMALLE!
PYSTYVÄTKÖ TURTLET KESKEYTTÄMÄÄN PIZZAN AHMIMISEN EHTIÄKSEEN PELASTAMAAN MAAILMAN ILKEÄN "SILPPURIN" KOSTOLTA, VAI VOITTAAKO PAHUUS TÄLLÄ KERTAA?´´

Sisältää (lyhennetyt?) jaksot:
1. Turtle Tracks
2. Enter the Shredder
3. A Thing About Rats
4. Hot Rodding Teenagers from Dimension X
5. Shredder & Splintered

Aiemmin peli-postauksessa käsittelinkin jo Turtlesin ilmentymiä, joista sarjakuvan ohella vuonna 1987 alkanut piirretty sarja lienee se tunnetuin ja monille meille kasarin & ysärin nuorille rakkain. Sarjakuva oli varsin synkkä ja piirretystä muokattiin lapsille sopivampi. Uudemmat 2000-luvun piirretyt ja 3D-animoidut Turtles-sarjat ovat palanneet ainakin "vihaisten kilpikonnien" ulkoasuun ja perusilmeeseen. Retromiehenä en niistä sen enempää tiedäkään.

Turtles-videokasetteja julkaistiin 10 kappaletta 1990-luvun alkupuolella. Tämä pilotti on ensimmäisen kauden jaksoista leikattu versio. Alku-introssa lukee Teenage Mutant Ninja Turtles eli videolla on kyseessä jenkki-versio. Euroopassa TV-sarjan esityksissä "Ninja" korvattiin "Hero"-sanalla, kuten meillä Suomessakin Kolmoskanavan esityksissä, jotka kuultiin alkuperäisin äänin.

Kasettien suomi-dubbaus ei ole huonoimmasta päästä joskin se on vaihtelevaa. Alkuperäiset englanninkieliset äänet ovat niin perin tuttuja, että alkuun tähän on vaikea suhtautua, mutta kyllä siihen yllättävän pian tottuu. Kilpikonnien ääninäyttelijät eivät edes yritä imitoida esikuviaan, eikä se ehkä olisi noin vain onnistunutkaan. Silppuri tuntuu ottavan ehkä eniten vaikutteita alkuperäisestä möreän käheästä äänestä. Krang on kaikkein hämmentävin tapaus. Tässä sitä edustaa naisääni alkuperäisen miesäänen sijaan. Aprilia ja Säröä (eli Tikkua) on ehkäpä helpoin kuunnella.

Kilpparien ja Särön eli Yoshin taustatarina on hauska nähdä jälleen uudestaan. (Tässä videolla rottamestarin nimi on siis Särö; itselleni tutummaksi on muodostunut TV-esitysten käännös Tikku.) Myös Bebopin ja Rocksteadyn synty nähdään heti aloitusjaksoissa.

Pilotti-jaksoissa esitellään kaikki perushahmot Krangia ja jalkaklaania (tässä nimellä foot-klaani) myöten. Teknodromekin nähdään. Alkupään jaksoissa Silppuri nähdään melko usein ilman kypäräänsä. Se näyttää oudolta kun kypärä-naamaan on niin tottunut. Tekijät eivät päättäneet pimittää Silppurin naamataulua, kuten vaikkapa South Parkin huppupäisen Kenin kanssa tehtiin. Samoin on yhtä outoa nähdä kilpparit ilman päähuiveja ensimmäisessä jaksossa.

Onnekseni en muistanut, että jo tässä alussa (4. jakso) nähdään lentävällä Hot Rodilla ajavat teini-ikäiset neutriinot X-ulottuvuudesta. Kyseisistä teräväkorvaisista ja hiusmuotitietoisista menninkäishahmoista en ole lainkaan innostunut...

En ole kaikkia 193:a jaksoa nähnyt, mutta nähdyistä alkupään jaksot ja erityisesti 7. kauden 13 jakson mittainen "Loma Euroopassa"-sivukausi ovat mieleeni. Lomajaksot tuovat vaihtelua ympäristöön ja on hauska nähdä eurooppalaisia kuvitettuja maisemia Pariisista Roomaan ja Venetsiaan (kuten edellä Paimentyttö Katrissa nähtiin suomalaisia maisemia ja kaupunkeja japanilaisten piirtäjien silmin). Jopa mytologisesta suosikkikohteestani Atlantiksesta on omat jaksonsa.

Ensimmäisen kauden animaation välipiirros-vaiheet teetettiin Toei Animationilla Japanissa. Firmalla teetettiin myös muutama kolmannen kauden jaksoista.

Ensimmäisissä jaksoissa on mukava seikkailullinen ja tuore ote kun kaikki on uutta. Jossakin kohdin sarjaa toistoa alkoi olla liikaa ainaisten kilpparien ja Silppurin yhteenottojen merkeissä. Tätä varten kehitettiin uusia vastustajia ja muita vierailevia hahmoja, joista mieleen ensimmäisenä tulee jänistaistelija Usagi Yojimbo.

Videon lopussa on itseironinen mainos: "Ninjakilpikonnat puhuvat suomea myös kaikilla muilla videoilla ja niitä on lisää tulossa – suoraan viemäristä."

MUUTA:

Piirrettyjen maailma -sivuilla Turtles (1987-1996) TV-sarjan jaksoluettelo.

Turtle Power: The Definitive History of the Teenage Mutant Ninja Turtles (2014) on loistava dokumentti Turtle-ilmiöstä ja sen synnystä sarjakuvineen, leluineen ja animaatiosarjoineen. Mm. tekijät Kevin Eastman, Peter Laird ja piirretyn alkuperäiset ääninäyttelijätkin nähdään.

Yhdysvalloissa julkaistu Teenage Mutant Ninja Turtles – The Complete Classic Series Collection (2012) sisältää kaikki "klassisen sarjan" kaudet ja jaksot 23 DVD:llä pakattuna Turtle-vaunuun.

8.2.2016

Anime TV-sarja:
PAIMENTYTTÖ KATRI
(ei ole esitetty Suomessa)
Japaninkielinen nimi: Makiba no Shōjo Katori (牧場の少女カトリ, 1984).
Englanninkielinen nimi: Katri, Girl of the Meadows.
Tuotantoyhtiö: Nippon Animation. Valmistusmaa: Japani.
49 jaksoa (n. 20 tuntia). Jaksojen kesto: 24min.
Genre: anime/draama/historia/maatalous/1910-luvun arki Suomessa.

Kuvaus: "Japanilainen animaatiosarja, joka kertoo Suomessa elävästä nuoresta Katri-tytöstä. Vuonna 1912 kuusivuotias Katri asuu maatilalla isovanhempiensa kanssa. On tulossa hieno päivä, viimeinkin äiti palaa Saksasta, jossa hän on työskennellyt emäntänä. Jälleennäkeminen kestää vain hetken, sillä Katrin äidin täytyy lähteä samana päivänä takaisin töihin Saksaan kolmeksi pitkäksi vuodeksi. Äiti toivoo ansaitsevansa sinä aikana tarpeeksi rahaa, jotta voisi pysyä aina yhdessä tyttärensä kanssa. Lohdutukseksi äiti antaa Katrille koiranpennun, johon Katri oitis ihastuu ja nimeää hänet Aapeliksi.

Kolme vuotta myöhemmin on puhjennut 1. maailmansota eikä äiti voi palata Suomeen. Katri ei ole kuullut äidistään vuoteen, koska sotaa käyvästä Saksasta ei enää tulee postia. Lisäksi Katrin isovanhempien tilallakaan ei mene hyvin, sillä sato on pieni, heidän ainoa lehmänsä on kuollut ja perheellä on rahaongelmia. Katri tahtoo auttaa ja löytää töitä naapuritilalta. Työ maatilalla on kovaa nyt 9-vuotiaalle tytölle, mutta hänen hyväntuulinen ja innostunut elämänasenteensa vievät voiton monien haasteiden edessä."

Japanilaisessa World Masterpiece Theater -sarjassa sovitettiin klassisista romaaneista lasten anime-filmatisointeja, kuten Pikku naisia, Tom Sawyer, Pikku Heidi, Pollyanna, Peter Pan. Sarjaan lukeutui yllättäen myös Suomeen sijoittuva Katri - paimen, piika ja emäntä (tai toiselta suomennokseltaan Paimentyttö Katri, 1984). Anime perustuu suomalaiseen romaaniin Paimen, piika ja emäntä (1936).

Japanilaisen piirretyn suomalaiset maisemat järvineen, peltoineen, kuusineen, mäntyineen ja koivuineen ovat kaunista ja tuttua nähtävää. Tulee aivan Elias Lönnrotin kotiseutu Sammatti mieleen – Kalevalan kokoajan seuduilla ja asuinmökeillä tuntuukin edelleen aika pysähtyneen.

Katri on suloinen, rakastettava hahmo. Sarja alkaa kesäisissä tunnelmissa; lehmät laiduntavat, haikarat tepastelevat järvellä ja ihmiset kulkevat rattailla hevoskyydissä. Jean Sibeliusta kuullaan sarjassa tiuhaan, kuten otteita sävellyksistä Finlandia, Tuonelan joutsen, Karelia-sarja op. 14 ja Rakastava op. 14. Koivumetsät ovat mieleeni näissä kuvissa niin kuin todellisuudessakin. Mielenkiintoisesti tunnelma ei voisi olla enää kotoisampi – kaukaisten taiteilijoiden kuvittelemina. On erityisen kiehtovaa nähdä, kuinka japanilaiset ovat kuvittaneet 1910-luvun Helsinkiä ja Turkua (esim. jaksot 34-35 ja 40, 44). Tunnetuista maamerkeistä sarjassa nähdään mm. Helsingin rautatieasema ja Tuomiokirkko sekä Turunlinna maisemakuvassa – kuvat ovat hienoja. (Joskin VR:n maskotteinakin tutut Kivimiehet ovat varsin... persoonallisen näköiset lähikuvassa...) Turussa Katri pääsee ensimmäistä kertaa auton kyytiin, ja kyyti onkin melkoinen.

Auni Nuolivaaran romaani Paimen, piika ja emäntä voitti kustannusyhtiö Otavan suuren romaanikilpailun vuonna 1936. Roland af Hällström ohjasi mustavalkoisen draamaelokuvan Paimen, piika ja emäntä (1938). Samasta nimestään huolimatta kyseinen elokuva taas perustui Nuolivaaran kirjaan Isäntä ja emäntä (1937).

Sen sijaan lehtiartikkeleissa käy ilmi, että Auni Nuolivaaran perikunta ei myynyt saati antanut oikeuksia anime-sarjan tekemiseen, eikä edes sen tuottamisesta tiennyt (lähde: Anime-lehti #6). Ei ole tiedossa, kuinka Nippon Animation päätyi ylipäänsä tekemään sovituksen suomalaisesta romaanista.

Olen katsonut sarjaa japanin- ja saksankielisellä dubbauksella. Tarinat kertovat suomalaisesta maalaisarjesta iloineen ja suruineen. On pellon kyntämistä ja kylvämistä, langan kehräämistä rukilla, reikäleivän paistamista, lehmän lypsämistä, kirkossa käyntiä. On veneellä soutamista, saariseikkailua, karhun kohtaamista, höyryjunamatkoja. On elämää ja kuolemaa. Ja tietenkin saunomista järveen pulahtamisineen!

Erityisesti sarja on esteettisesti ja ajankuvana kiehtova – sekä 1910-luvun Suomen että sen 80-lukulaisen japanilaisen näkemyksen yhteen sovittamisessa. Animaatio on taattua Japani-laatua kuten suomalaisille TV-esityksistä tutut Maija mehiläinen (1975), Jaki - vuoriston karhu (1977), Willy Fog seikkailee maailman ympäri (1983), Kolme muskettikoiraa (1981-82) ja Liisan seikkailut ihmemaassa (1983-84). Tuotantoyhtiö Nippon Animation on näiden kaikkien mainittujen sarjojen takana.

Katrissa yhdistyvät lapsuudesta tuttujen animaatioiden tyyli aiemmin näkemättömässä yhteydessä kotimaisiin miljöihin, kaupunkeihin, ilmiöihin ja asioihin. Se on jotain verratonta. Voi kuvitella miltä sarja olisi lapsena saattanut tuntua. Esimerkiksi olisin sarjan kautta varmaan tutustunut ensimmäistä kertaa Tuomiokirkkoon. On suorastaan pöyristyttävä kulttuurillinen epäkohta, että Paimentyttö Katria ei ole koskaan Suomessa esitetty. Siksipä halusin tätä epäkohtaa omalta kohdaltani hälventää ja jakaa tietoa sarjasta.

Laiva katoaa horisonttiin Turun satamassa.

MUUTA:

Piirrettyjen maailma -sivustolla sarjan jaksolistaukset.

Sarjasta juttua Anime-lehden numeroissa #4 ja #6.

Paimentyttö Katri julkaistiin 2015 Saksassa DVD:llä kahdessa boksissa.

Ohessa oikealla vielä kuvanäyte – tois pual jokke...

PS. Erikoisin tähän animeen liittyvä vastaan tullut asia on japanilainen freeware-taistelupeli World Masterpiece Battle PC:lle, jossa pelattavina hahmoina ovat mm. Katri ja Aapeli. Japanilaiset julkaisut (vaikka tämä epävirallinen jullkaisu liekin) eivät lakkaa hämmästyttämästä. Linkit: videonäyte ja blogikirjoitus (japaniksi).

6.2.2016

Erikoispostaus:
PBS:N WALT DISNEY DOKUMENTTISARJA

Kuvaus: "Walt Disney oli yksi maailman kestävimmistä ja vaikutusvaltaisimmista tarinankertojista. Tutustumme tähän kulttuuri-ikoniin, jonka vaikutus 1900-luvun amerikkalaiseen kulttuuriin oli valtava."

YLE Teema esitti näin vuoden 2016 alkuun PBS:n hienon nelituntisen dokumenttisarjan American Experience: Walt Disney (2015) neljässä osassa viikon välein. Aikoihin ei ole tullut näin vangitsevaa ohjelmaa televisiosta. Varsinkin Disneyn studion alkuajat ovat erityisen mielenkiintoista harvinaista historiikkia.

Ensimmäinen osa käsittelee Waltin lapsuutta ja Disneyn varhaisia animaatioita Alice-komedioineen, Oswald-jäniksen menetyksineen ja Mikki Hiiren keksimisineen, jolle Walt meinasi ensi alkuun antaa nimen Mortimer. Toisessa osassa nähdään kuinka Lumikin, Pinokkion, Bambin, Fantasian ja muiden pitkien animaatioiden myötä syntyi uusi taidemuoto. Kolmannessa osassa Walt keskittyy pienoishöyryjunansa kanssa puuhasteluun elokuvien jäädessä enemmän muiden tekijöiden vastuulle ja Disneyland alkaa häämöttää. Neljännessä osassa Disneyland aukeaa, kerrotaan menestyksekkäästä Maija Poppasesta (1964) ja muista vähemmän kunnianhimoisista näytelmäelokuvista, joista kriitikot eivät innostuneet. Päädytään DisneyWorldin ja Waltin tulevaisuuden unelmakaupunki EPCOT:in suunnitelmien kautta Walt Disneyn kuolemaan.

Sarjan innoittamana tulee kaivettua esille Bob Thomasin kirjoittama Walt-elämäkerta. Kirjasta on kaksi painosta eri kansipaperein vuosilta 1991 (Sanomaprint) ja 2001 (Helsinki Media). Sivuja on 396 ja keskiosassa mustavalkoisia kuvaliitteitä.

Setä Remuksen tarinoihin pohjautuvaan Etelän lauluun (Song of the South, 1946) ja sen ristiriitaiseen vastaanottoon perehdytään kolmannessa osassa. Elokuva on kiinnostava harvinaisuutensa vuoksi ja koska se on Disneylle edelleen arka aihe. Disney ei ole koskaan julkaissut kyseistä elokuvaa kotivideolla Yhdysvalloissa.

Kyseinen klassinen animaatiota ja musikaalia yhdistävä näytelmäelokuva oli dokumentissa suomennettu nimellä Vanhat tarinat mikä kiinnitti huomion. Kyseessä osoittautuikin olevan ihan virallinen ja jopa "virallisin" käännös. Nimittäin ainakin IMDB:ssä nimi on poimittu kaapelikanavan esityksestä ja Elonetissäkin tunnetaan vain kyseinen käännösnimi. Apu-lehden 1980-luvun Walt Disneyn tarinoita -sarjakuvasovituksessa nimenä taas oli Lännen laulu. Kyseinen sarjakuva oli oma ainoa kosketus lapsena kyseiseen filmiin, kunnes ostin Britti-VHS-kasetin 2010-luvun tienoilla. Itse elokuvan tarinoista Tervapöpö-animaatiosegmentti on jäänyt erityisesti suosikkina mieleen.

Joitakin teemoja käsitellään vain ohimennen. Esimerkiksi sota-ajan animaatioista ja tuotannoista saisi omat ohjelmansa. Ja niistä onkin Yhdysvalloissa julkaistu Walt Disney Treasures DVD-sarjan boksi On the Front Lines. Esimerkiksi Der Fuehrer's Face (1943) animaatiopätkiksessä Aku Ankka joutuu kärsien raatamaan ammustehtaalla Nutzimaassa Hitlerin alaisena. Tämä klassikko palkittiin Oscarilla. Myös Commando Duck (1944) on parhaimpia ja mielikuvituksekkaimpia Disneyn sota-ajan piirrettyjä (löytyy kasetilta Akun 50 riemukasta vuotta). Education for Death (1943) -propagandapiirretty taas on Disneytä rankimmillaan.

Näin omasta ja suomalaisestakin suuren suosion vinkkelistä dokumentissa harmittikin se, että Aku Ankka jäi lähes täysin huomiotta. Onhan Aku Walt Disneyn tärkein luoma hahmo Mikin ohella. Walt keksi ja hahmotteli hänet 9. kesäkuuta 1934.

Aku Ankka – hänen ulkoasunsa, olemuksensa ja luonteenpiirteensä kehittivät ja hioivat huippuunsa animaattorit Dick Lundy, Fred Spencer, Jack King, Jack Hannah sekä sarjakuvapiirtäjät Al Taliaferro ja Carl Barks. Barksia saamme kiittää erityisesti Aku-tarinoiden laajentamisesta arjen askareista maailmanlaajuisiin huimiin seikkailuihin.

Muistan dokumentista vain kaksi lyhyttä kohtaa, joissa Aku oli pääosassa. Jälkimmäinen oli mustavalkoinen pätkä Mickey Mouse Club televisiosarjan animaatiotunnuksesta. Olisin itse valinnut näytepätkäksi animaatiota ja elävää kuvaa yhdistävän hauskan kohtauksen, jossa Walt yrittää houkutella hänen työpöytänsä kirjoitussuojan alla piileskelevää äksyistä Aku Ankkaa esille tapaamaan fanejaan.

Kohtaus esiintyi alunperin Disneyland-jaksossa The Plausible Impossible (1956) (koko ohjelma löytyy mm. Walt Disney Treasures: Behind the Scenes at the Walt Disney Studios jenkki-DVD:ltä). Ohjelmassa Aku Ankka myös opettaa Walt Disneytä animoinnin saloihin. Nämä kohdat nähdään myös The Magical World of Disney -sarjan jaksossa Donald Duck's 50th Birthday (1984). Menossa mukana olivat mm. pop-taiteilija Andy Warhol ja Tähtien sota -sankaridroidit C-3PO ja R2D2. MTV esitti tämän Akun 50-vuotissyntymäpäiväohjelman Suomen televisiossa 1980-luvulla. Ohessa yllä siihen Katso!-lehdenkin videokanteen käyttämä taide (videokannen skannaus tulossa myöhemmin).

Viimeisessä osassa oli hauska nähdä värimateriaalia Disneylandin rakentamisesta. Ja muutenkin monet ennen näkemättömät perhefilmit ym. ovat kiehtovia. Pidin myös siitä, että sarjassa näytetään paljon animaticeja, eli raakapiirrosvaiheen luonnosanimaatioita. Luo autenttista luomistyön tunnelmaa ja muutenkin kyseinen animaatiotyyli on mieleeni. Varhaiset piirrosanimaatiot, kuten Osku-jänis, olivat itsessään lähellä animaticin ulkoasua.

Joel Goodmanin säveltämä sarjan originaali musiikkiteema on nostalgisen kaunis ja luo hyvin dokumentille tunnelmaa. Sarja on kerrassaan loistava, joskin aiheen laajuuteen nähden neljäkin tuntia on lopulta melko lyhyt aika. Monia mainitsemisen arvoisia piirrettyjä filmejä ja lyhytelokuvia jää vaille huomiota. Sarja keskittyykin toki ymmärrettävästi Waltin vähemmälle huomiolle jääneeseen yksityiselämään ja häneen henkilönä, luovana taiteilijana, tarinankertojana, bisnesmiehenä, Amerikkalaisen unelman luojana – ja sanoisinko luonnon voimana.

PS. Walt Disney -sarja on katsottavissa 11. helmikuuta asti YLE Areenassa (viimeinen osa 3. maaliskuuta asti):

1: Walt Disney oli yksi maailman vaikutusvaltaisimmista tarinankertojista.

2: Disney päätti tehdä animaatiosta oikeaa taidetta.

3: Toisen maailmansodan jälkeen Disneyn kasvu jatkui.

4: Disneylandista piti tulla elävä elokuva.

PPS. Tilasin juuri elokuvalehden vuodelta 1947 käsitellen Etelän laulua. Eli kyllä sillä suorallakin käännösnimellä tätä on Suomessa jo alkuun esiintynyt! Skannaan ja postaan jossain vaiheessa artikkelin blogiin jahka lehden saan.
EDIT 10.10.2016: Nyt löytyy postaus täältä.

31.1.2016

Erikois-postaus:
STAR WARS - EPISODE VII: THE FORCE AWAKENS. Finnkino 3D-elokuvateatteriesitys
Englanninkielinen nimi: Star Wars - Episode VII: The Force Awakens (2015).
Ohjaus: J.J. Abrams.    Valmistusmaa: Yhdysvallat.
Tuotantoyhtiöt: Walt Disney Studios Motion Pictures, Lucasfilms, Bad Robot Productions.
Genre: scifi/fantasia/toiminta/seikkailu.    Kesto: 2t 16min.
Kuvasuhde: 2.35:1.    K-12.    Englanniksi puhuttu, suomen- ja ruotsinkielinen tekstitys.

Kuvaus: "Kolme vuosikymmentä Galaktisen Imperiumin kukistamisen jälkeen uusi uhka on nousemassa. Rey, Finn ja Poe Dameron taistelevat Kapinaliiton veteraanien johtaman Vastarinnan riveissä Kylo Reniä ja Galaktisen Imperiumin jäänteistä muodostunutta Ensimmäistä ritarikuntaa vastaan."

Tällä kertaa retron sijaan katselmuksessa uusinta uutta.

Kävin katsomassa ystävän kanssa uusimman Tähtien sota -elokuvan 3D:nä. Se aloittaa kolmannen Star Wars trilogian, joka sijoittuu 30 vuotta Jedin paluun (1983) tapahtumien jälkeen. Tähtien sodan maailman luoja George Lucas jäi eläkkeelle ja myi Lucasfilmsin Disney-yhtiölle vuonna 2012. Tällä kertaa ohjaajan pallilla istuu J.J. Abrams. Yritin välttyä spoilereilta ennen elokuvan näkemistä, mutta tänä Internet-aikakautena se oli lähes mahdotonta kun meemejä puskee joka tuutista. Onneksi se ei kuitenkaan pilannut elokuvakokemusta ja muistin spoilattuja asioita vasta loppupuolella.

Tunnelma on varsin omanlaisensa – erilainen kuin alkuperäisessä trilogiassa ja esi-trilogiassa. Alku esittelee uudet uhat ja asettaa synkät teemat ja ikiaikaiset hyvän ja pahan taistelun teemansa. Alkupuoliskon tapahtumat sijoittuvat Jakku-aavikkoplaanetalle. Valtavat hiekkadyyneihin uponneet avaruusalusten hylkyrauniot ovat mahtavaa post-apokalyptista nähtävää. Mittasuhteet saadaan hienosti kuvattua kun Rey (naispääosaa esittävä Daisy Ridley) ajaa Tähtien tuhoajan hylyn ohi. Tämä tuo esille myös hienosti pitkän ajan kulumisen edellisen osan tapahtumista eeppiseen tyyliin. (Joku on tehnyt jopa upean Lego-version kohtauksesta.) Pidin myös erityisesti scifistisestä keskiaika-vaikutteisesta planeetasta. Siellä sijaitsevassa linnassa luodaan uudelleen legendaarinen episodi IV:n Mos Eislyn baarikohtaus. Jotenkin pidin erityisesti myös kohtauksesta, jossa Rey lähtee tutkimaan linnan holveja.

Uusi "Yoda" – Maz Tanaka.

Vanhojen elokuvien ilmaisutyyli ja rauhallinen leikkaus on yleensä eniten mieleeni. Pääsyy miksi uusi Tähtien sota minua erityisesti kiinnosti olivatkin siinä esiintyvät alkuperäisen trilogian näyttelijät Harrison Ford, Carrie Fisher ja Mark Hamill, sekä Anthony Daniels ja Peter Mayhew. Vanhat tähdet ovat vanhentuneet arvokkaasti kolme vuosikymmentä sekä todellisessa, että Tähtien sodan fantasiamaailmassa. Soihtu on kuitenkin kuljetettu selkeästi eteenpäin. Uudet nuoret hahmot Rey ja Finn (John Boyega) ovat päärooleissa. (Heidänkin seikkailujaan voidaan näin olleen jatkaa vaikkapa episodeissa 10–xx vuosikymmenten ajan.)

Myös tutut droidimme C-3PO ja R2D2 – jotka ovatkin ainoat hahmot jotka esiintyvät jokaisessa episodissa ensimmäisestä lähtien – ovat tällä kertaa sivuosassa. Sympaattinen ja eleillään inhmillistetty Reyn omistama pallo-droidi BB-8 varastaa shown toisinaan, kuin kissanpentu.

Ohjaaja J.J. Abramsin osaltaan luoma Lost-sarja oli 2000-luvun suuri tapaus ja itsekin katsoin naulittuna sarjan TV:stä alusta loppuun. Sarja oli mielenkiintoinen laajoine henkilögallerioineen ja sisälsi hyviä ja jopa erinomaisiakin jaksoja. Minusta paljon parjattu loppukin oli kaunis ja ihan onnistunut. Yksi sarjan kiehtovimmista ulottuvuuksista oli mystisen saaren muinaishistoria valtavine patsaineen. Tämän muinais-mytologian nivominen ja käsittely jäi sarjassa täysin puolitiehen ja siitä tulee aina sarjan yhteydessä mainittua ja harmiteltua. Potentiaalia ja mieltä avartavia ulottuvuuksia olisi ollut tarjolla. Olisivatpa tehneet edes yhden jakso tähän aiheeseen keskittyen. Saaren historiasta saisi oman spinoff-sarjansa.

Sen sijaan en ole ollut innoissani Abramsin uusista Star Trek -filmatisoinneista. Hänen Tähtien sota -käsittelyyn olen huomattavan paljon tyytyväisempi. Joskin nykyelokuvien tyyliin toimintakohtausten tahti ja leikkaukset olivat välillä asetettu valonnopeuteen, kuten etukäteen pelkäsinkin. Mutta onneksi sentään vähän hitaampiakin hetkiä ja kerrontaa ylipäänsä toisinaan esiintyy. Hurjassa vauhdissa ei kerkeä ihailemaan ja näkemään yksityiskohtia. Tulikin mieleen, että tekisi mieli nähdä elokuvan action-kohtaukset vähintään puolinopeuteen hidastettuna versiona. Sekin olisi jo tarpeeksi vauhdikasta. Leikkauksen toivoisin ylipäänsä olevan nykyelokuvissa paljon rauhallisempaa ja täten keston vaikka pidempikin. Rauhallisempi ote syventäisi maailmaa ja siihen samaistumista. Ja kerkeäisi tosiaan ihailemaan maisemiakin välillä.

Esi-trilogiaan (episodit I-III) verrattuna rosoisuutta on oikein mukavasti, esim. oikein hymäilin tyytyväisyyttäni kun jonkin aluksen lasit olivat erityisen likaiset. Ja kaikki ei muutenkaan kiillellyt niin kuin diskopallot.

Teatterissa ääni oli sopivalla voimakkuudella eli ei räjäyttänyt täryvkalvoja niin kuin välillä joissakin esityksissä tapahtuu. Voimakkaat matalat äänet, kumaukset ja räjähdykset tuntuivat silti mukavan fyysisesti. Samoin kuin sarjatulileikkausta, äänitehosteitakin voisi kuitenkin käyttää toisinaan hieman hillitymmin ja säästeliäämmin, jolloin ne olisivat harvennettuna tehokkaammat. Kuten pääpahiksen aiheuttamat mölyt kuulustelukohtauksissa olisivat hienovaraisempana tulkintana voineet tuntua uhkaavammilta kuin suora mäiske. "Uuden Vaderin" Kylon ääni on onnistunut ja hyytävä. Tosin Kylon teinimäisistä raivokohtauksista en osaa oikein sanoa mitä olen mieltä (onkohan niistäkin jo meemiä kehitelty?).

3D-tekniikassa on vielä omat haasteensa, kuten paljon tunnettua ja puhuttua. Välillä tuntui kuin silmäni katsoisivat väkisin kieroon ja sellainen hieman rasittaa silmiä. Lasit myös tummentavat ja sumentavat kuvaa turhan paljon. Valitsin lasit tarkkaan, ettei niissä ollut sotkua tai pesuainejäämiä. Parhaimmillaan eläydyin ja nautin kolmiulotteisuudesta mm. avarissa aavikkomaisemissa huiman kokoisine avaruusaluksen raunioineen, lentelyissä vehreissä maisemissa, merten yllä, metsissä ja valtavien rakennelmien tiloissa. Syvissä kuiluissa jopa saattoi tuntea hieman huimausta. On hulppeaa kun avaruusalus seilaa kankaalta ulos nenän ulottuville ja sitä tekisikin mieli koskettaa. Myös alkukohtauksen yksittäiset kipinät, joiden leijailua saattoi seurata, tekivät vaikutuksen. Erityisesti nämä kipinät jotenkin herättivät siihen, miten 3D:ssä on monenlaista uudenlaista taiteellista ja kokeellista potentiaalia elokuvailmaisun mahdollisuuksien suhteen. Sellaista mitä ei kaksiulotteisesti ole mahdollista kuvata tai välittää.

Elokuvien kolmiulotteisuus 3D-lasien kanssa on edelleen efektinsä puolesta aivan samankaltainen kuin vuonna 1939 kehitettyjen View-Master 3D -lasien ja kiekkojen kanssa, joita lapsuudessani innolla tihrusteltiin (ei ihan 30-luvulla sentään vaikka naavaparralta toisinaan saatan kuulostaakin – vaan 80-luvulla). Se ei vastaa aitoa näkymää vaan jotenkin luo teatterimaisen illuusion kolmiulotteisuudesta. Se ei välttämättä tarkoita hyvää tai huonoa; se on omanlaisensa kokemus.

Nautin Tähtien sodan seitsemännestä tulemisesta ja viihdyin sen seurassa reilun parituntisen. Välillä itsensä lähes unohtaa ja uppoutuu tieteissadun maailmaan. Melkein olisi voinut katsoa heti perään seuraavan osan. Vuonna 1980 Imperiumin vastaiskun cliffhanger-lopun jälkeen lieneekin ollut melko piinallista odottaa jatkoa vuoteen 1983 asti. The Force Awakens solmii vähän turhankin nätisti yhden elokuvan sisällä langat yhteen. Onkohan tämä hieman tätä nykyaikaista "instant reward"-meininkiä? Toisaalta tavallaan onneksi loppu ei ole niin jäätävä, etteikö kahdeksatta episodia malttaisi odottaa rauhassa vuoteen 2017 asti.

PS. Tässä jälleen blogin retro-painotusta huomioiden ja täten asiat mallilleen asettaen, episodi seiskan traileri retro-leikattuna, olkaatten hyvä.

EDIT 16.1.2017: Ja videolle kyytipojaksi Star Wars Episode VII VHS-vuokravideokantta vuosimallia 1982.

MUUTA:

Oli vaikea erottaa ja löytää postauksen vinjetiksi sinällään hienojen fanijulisteiden valtavasta joukosta ne mitkä olivat virallisia julisteita. Darth Vaderin hiekassa makaavan kypärän sisältävät julisteet olivat hienoja, mutta harmi vain epävirallisia.

28.1.2015

AVARUUSKESKUS BABYLON 5 (Warner Home Video, 1993). VHS (FI myyntivideo)
Englanninkielinen nimi: Babylon 5: The Gathering (1993).
Ohjaus: Richard Compton.    Valmistusmaa: Yhdysvallat.
Tuotantoyhtiöt: Babylonian Productions, Rattlesnake Productions, Synthetic Worlds.
Genre: scifi.    Kesto: 1t 29min.
Kuvasuhde: 4:3.    K-10.    Videokoodi: 12656.
Englanniksi puhuttu, suomenkielinen tekstitys.

Takakannen teksti: "Avaruusasema 'Babylon 5' on koti ja työpaikka joukolle eri aurinkokuntien asukkaita. Asema on myös väilaskupaikka, jonka kautta diplomaatit ja sotilaat, kauppiaat, salakuljettajat ja pakolaiset kulkevat. Kolme edellistä Babylon-asemaa tuhoutui ja neljäs katosi heti valmistuttuaan jäljettömiin.
Viidennen komentaja Jeffrey Sinclair (Michael O'Hare) odottaa nyt asemalleen viiden aurinkokunnan edustajia kiistelemään pysyvästä rauhasta galaksissa."

17. elokuuta 1997 alkaen keräännyin kuin nakutettu YLE TV2:sen ääreen aina sunnuntai-iltaisin ja otin nauhalle Babylon 5 TV-sarjan pilotin ja sitä seuranneita jaksoja ja kausia. Samaan aikaan taisi tulla ambientia ja kokeellista musiikkia soittava radio-ohjelma Avaruusromua (nykyisin YLE Radio 1:ssä), joten toisinaan katsoin kuvaa telkkarista ja ääntä kuuntelin radiosta. Joinakin kertoina inspiroiduin piirtämään samalla psykedeelistä taidettakin.

Tämä myyntivideoksi mielestäni varsin harvinainen 90-luvun alkupuolen kasetti pitää sisällään Babylon 5 TV-sarjan pilottijakson Kokoontuminen vuodelta 1993.

J. Michael Straczynski suunnitteli tarinan alusta loppuun viisivuotiseksi. Idean hän sai jo 1980-luvulla. Hän tarjosi sarjan konseptia käsikirjoituksineen, taiteineen ja hahmohistorioineen Paramount Television -yhtiölle vuonna 1989. Paramount ei ottanut tarjousta vastaan. Mutta myöhemmin Star Trek: Deep Space Nine -sarjan pilotti ilmestyi vain viikkoja ennen B5:sen ensi-iltaa. Straczynski uskoo vahvasti, että hänen ideansa vaikuttivat siihen, että Paramount ryhtyi tuottamaan Deep Space Nine -sarjaa. Vaikka DS9-sarjan tuottajat tuskin hänen promo-materiaaliaan näkivätkään. Tällainen kilpaileva "pari-toimintahan" on Hollywoodissa ollut pitkään tuttua, että samankaltaisista aiheista tehdään samaan aikaan eri elokuvia, tai tässä tapauksessa TV-sarjoja.

Joka tapauksessa, B5:n pilotissa kaikki on vielä aika jähmeää ja palaset hakevat paikkaansa ja muotoaan. Muukalaispäähahmojen ulkomuotokin muuttui paljon varsinaisessa sarjassa (kuten Delenn pilotin tukevassa maskissa oheisessa kuvassa). Ja näyttelijöitäkin vaihtui, kuten huomattavimpana mm. tohtorin esittäjä. Pilotin ja ensimmäisen kauden esityksen välillä oli melkein vuoden väli.

Eniten pilotissa häiritsee Stewart Copelandin geneerinen rockahtava musiikki, joka tuo sarjaan pintapuolisen tusina-TV-sarjan tunnelman. Varsinaiseen sarjaan säveltäjäksi onneksi palkattiin Tangerine Dream -elektronimusiikkiyhtyeessä mainetta niittänyt Christopher Franke (josta myös edellisessä postauksessa juttua). Tästä huomaa, että sarjan tiivis ja vakavammin otettava (mahtipontinenkin) tunnelma on paljolti Frankenkin ansiota. Sarjan tunnussävelmä teemoineen on loistava. Pilotista on itseasiassa tehty myöhemmin myös sarjan hovisäveltäjän versio, mutta kyseistä versiota en ole onnistunut näkemään ja kuulemaan.

Taisteluplaneetta Galactica (2004-versio) teki muuten "käänteisesti", eli käytti rock-musiikkia jonkin myöhemmän kauden lopetuksessa. Muistaakseni en ollut silloinkaan tästä tyylitajuttomuudesta kyseisessä yhteydessä mielissäni. Sillä kyseessä oli äkillinen outo musiikillinen lajin vaihdos (myös laadukas Game of Thrones on vastaavaan tyylitajuttomuuten kerran erehtynyt – osittain sen tarkoituksen ja tuoman shokki"arvon" ymmärrän).

Samoin kuin sarjan ensimmäinen kausikin käynnistyy hitaasti, pelkästään tämän perusteella sarjaa ei moni ensikatsoja välttämättä ryhdy seuramaan, ellei ole intohimoinen scifisti. Ensimmäisellä kaudella on muutama mielenkiintoa herättävä ja tulevaa tarinaa pohjustava jakso, kuten Totuuskoe, Ääni syvyydestä -tuplajakso ja kauden lopetus. (Sen sijaan pysy kaukana jaksosta TKO... Taisteluplanetta Galactican uusintaversiossa tätä jaksoa vastaa 3. kauden Unfinished Business). Mutta odotus ja kärsivällisyys palkitaan viimeistään toisen kauden lopun myötä. Toisella kaudella tarina ja mytologia lähtevät rullaamaan ja pikku hiljaa omiin kutkuttaviin sfääreihinsä.

Pilotti on pieni esittely ja muutenkin pintaraapaisu itse huikeaan sarjaan, jonka teemat ja aikajaksot ovat eeppisenkin laajoja (jopa aikamatkustelu-ulottuvuuksineen). Onkin mielekkäämpää puhua TV-sarjasta kokonaisuutena kuin pelkästään tästä pilottijaksosta, joten siitä lisää ja laajemmin toiste.

MUUTA:

Tyylikkäin julkaisu Babylon 5:sta on saksalainen isokokoinen metalliboksi, joka sisältää koko sarjan 36:lla DVD:llä. Boksin mukana tulee myös kaksi panoraama-julistetta, kirjanen vuosituhansien aikajanoineen (saksaksi), sekä sattumanvarainen lippalakki eri logovaihtoehdoista.

Deep Space Nine -yhteyden tiedot Wikipediasta.

24.1.2015

OLIOT - WAVELENGTH (Videoform, 1984). VHS (FIx)
Englanninkielinen nimi: Wavelength (1983).
Ohjaus: Mike Gray.    Valmistusmaa: Yhdysvallat.
Tuotantoyhtiöt: The Rosenfield Company, Wavelength Film Company, Manson International.
Genre: scifi.    Kesto: 1t 27min.
Kuvasuhde: 4:3.    Kielletty lapsilta.    Videokoodi: 2295.
Englanniksi puhuttu, suomenkielinen tekstitys.    Käännös: Jukka Keskinen.

Takakannen teksti: "Kun Bobby Sinclair, comebackin tehnyt rock-tähti, törmää Iirikseen näyttää siltä, että kaunis rakkaustarina on alkanut. Mutta pian Iiris alkaa kuulla kummallisia ääniä, joita Bobby ei pysty kuulemaan. Bobby ja Iiris päättävät selvittää äänten alkuperän. Jäljet johtavat hylätylle ilmavoimien tukikohdalle - joka ainoastaan näyttää hylätyltä. Tosiasiassa siellä onkin täysi toiminta käynnissä: lääkärit, sotilaspoliisit ja koko ilmavoimien henkilökunta on erittäin salaisen tehtävän kimpussa..."

Wavelength alkaa hyvin mielenkiintoisesti mystisellä kohtauksella tehtaasta, jossa kolme oliota makaa kammioissaan. Videokannessa on vastaavanlainen tila kuvattuna.

Päähahmojen taustatarinat ovat melko turhat. Onneksi aika pian päästään itse tapahtumiin. Koira vainuaa, että tehtaassa on jotain outoa tekeillään. Mies ja tyttö lähtevät uteliaisuuttaan asiaa tutkimaan. Melko pian selviää, että tehtaan omistaa hallitus. Itsekin pidän kielletyillä ja hylätyillä tehdasalueilla ja raunioilla ja tunneleissa vaeltamisesta ja kuvaamisesta, joten elokuva herätti mielenkiinnon sitäkin kautta heti alkumetreillä.

Vaikutuksen teki alkuun myös 80-luvun loistava syntetisaattorimusiikki. Se asettaa oikeaan tunnelmaan ja jatkossakin musiikit tukevat atmosfääriä mukavasti. Erityisesti kirkko-kohtauksessa on hieno ambient-teema, joka kuulosti tutulta. Alkuteksteistä selvisikin mistä tämä laadukas äänimaailma juontaa, sillä kyseessä on arvostettu elektroninen ambient -yhtye Tangerine Dream. Kyseisen yhtyeen tunnetuin jäsen lienee Christopher Franke, joka sävelsi musiikin Babylon 5 scifi TV-sarjaan.

Tieteistarinan sisältämistä teemoista tulee mieleen The X-Files - Salaiset kansiot, kauan ennen kyseisen tieteissarjan ilmaantumista. (Joka muuten jatkuu nyt neljäntoista vuoden jälkeen tiistaina 26. tammikuuta Fox-kanavalla – odotan innolla.)

Hommasin kasetin mielenkiintoisen videokannen ja toisen videokeräilijän suosituksen pohjalta. Mm. sillä tavoin näitä marginaalisempia elokuvia niiden valtavasta tarjonnasta tuleekin seulottua.

Odotin kannen perusteella hieman erilaista scifi-pläjäystä, jossa mielikuvissani pienet harmaat – tai oranssinpunaiset – miehet liukuvat tehtaan rautakehikkotasoilla ja piileskelevät pimeillä käytävillä (varmaankin edelleen Salaiset kansiot mielessä). "Muukalaisten" toteukseen ja ulkonäköön olisin toivonut hieman luovuutta ja innovaatiota – se on pettymys. Kansitaiteesta näkee miltä hahmojen olisi varmaan isommalla budjetilla haluttu näyttävän.

Jännittävän alkupuolen jälkeen on aika paljon tyhjäkäyntiä ilman kummempia tapahtumia. Mainoslause "terrori voi alkaa" on myös varsin harhaanjohtava. Mainittakoon myös, että äänitysmikrofoni eksyy kuvaan vähän väliä ja turhankin tiuhaan illuusiota rikkovasti. Onneksi luovuuttakin esiintyy. Loppupuolella mielenkiintoinen efekti tulee varsin puun takaa. Vaikuttaakin, että iso osa efektibudjetista on käytetty siihen.

Kuriositeettina ihan ookoo pienen budjetin scifi-välipala, jota ei ole DVD:llä julkaistu (eikä teräväpiirtona).

MUUTA:

Vuokravideon Suomi-julkaisija Videoform toimi Lohjalla.

Kasetissa Calsor Videon etiketti.

IMDB:ssä ja Elonetissä elokuvan toisena suomenkielisenä nimenä esiintyy Kahlittu kauhu. En tiedä onko elokuvaa kuitenkaan teatteriesityksessä Suomessa ollut vai missä yhteydessä tätä nimeä on käytetty?

Alussa ei mainoksia, lopussa mainos videolle Naisarmeija.

Aiempia blogi-postauksia

Uudempia blogi-postauksia

Tästä voit jättää kommentin johonkin videoarvioon (tai yleisesti tähän blogiin):