logi sisältää elokuva-arvioita ja muisteluja
kokoelman
1980-luvun ja 90-luvun alun retro-videokaseteista. Mm. scifi, fantasia, western, piirretyt,
anime, kaiju/monsterielokuvat, post-apocalypse, kauhu, mysteeri, arthouse ja draama ovat genreinä edustettuina.
Arvosteluasteikko on yhdestä viiteen tähteä.
Blogissa käsitellään pääasiassa Suomi ex-vuokrakasetteja.
Myös muita vanhoja ja harvinaisiakin sekä uusia kiinnostavia elokuvia ja sarjoja välillä käsitellään (mm. TV-nauhoituksia ja DVD:itä), sekä erikoisuutena Nintendon vuokravideopelejä.
Toiveitakin saa esittää.
Disney-postaukset löytyvät myös täältä."Elokuvat ja videot kuvaavat elämää ja mielikuvitusta sen kaikissa muodoissa. Tässä blogissa elävät harmonisesti rinnakkain niin klassiset piirretyt kääpiöineen ja scifi-maailmat avaruusaluksineen, kuin taide-elokuvat ja hömppä, sekä pienen ihmisen filosofiat ja rakkaus luontoon, aina taisteleviin jättiläishirviöihin, jotka kulkevat käsi kädessä auringonlaskuun – ja lopputekstit katsotaan nekin autuaana." —JE
Spoilereita saattaa välillä esiintyä. Voit lähettää omiakin kommentteja tai muisteluja videoarvioista (tai yleisesti tästä blogista). Voit tehdä sen täältä sivun alaosasta (voit lähettää myös sähköpostia).
Aiempia blogi-postauksia |
Uudempia blogi-postauksia |
31.3.2016
DAVY CROCKETT JA JOKIROSVOT
(Walt Disney Home Video / Kirjalito, 1983). VHS (FIx)
Englanninkielinen nimi: Davy Crockett and the River Pirates (1956).
Ohjaus: Norman Foster. Valmistusmaa: Yhdysvallat. Tuotantoyhtiö: Walt Disney Productions.
Genret: western/seikkailu/komedia/perhe.
Kesto (takakannen mukaan): 1t 21min.
Kesto (videon mukaan): 1t 26min.
Kuvasuhde: 1.33:1 (alkuperäinen olisi 1.37:1). K-8. Videokoodi: 027/20.
Englanniksi puhuttu, suomenkielinen tekstitys (keltainen väri).
Takakannen teksti: "Henkeäsalpaavan jännittävä filmi, jonka kohokohtana on hiiliproomujen kilpa-ajo. Kilpailemassa ovat Davy Crockett ja voittamaton, itsensä jokikuninkaaksi nimittämä Mike Fink. Kilpareitti kulkee Mississippiä pitkin New Orleansiin. Davy Crockettilla on kuitenkin vaikeuksia saada laivaansa miehistö, koska reitti kulkee sellaisten seutujen läpi, jotka ovat tunnettuja mm. intiaanien hyökkäyksistä ja jokirosvoista. Mutta Davy Crockett, erämaan sankari, ei pelkää mitään . . . Koko perheen »Villin Lännen« elokuva."
Spagetti-westernien perään koko perheelle sopivampaa Disneyn länkkäriä 1950-luvulta.
Disneyland-televisiosarjassa esitetty 5-osainen Davy Crockett oli
aikansa valtaisa menestys. Se oli eräs iso asia, joka auttoi Waltia rahoittamaan suuren unelmansa,
Disneyland-huvipuiston, kuten taannoin YLE Teemalla esitetyssä Walt Disney
-dokumenttisarjassakin kerrottiin. Sarja esitettiin Yhdysvalloissa alunperin ABC-kanavalla mustavalkoisena.
Sarja kuitenkin filmattiin Technicolor-väreissä ja se esitettiin uusintana 1960-luvulla NBC-kanavalla värillisenä.
Tämä videojulkaisukin on värillinen.Ohjelman mieleenjäävä George Brunsin säveltämä teemamusiikki The Ballad of Davy Crockett on meillä Suomessakin tuttu ja sitä koulussa laulettiin Reino Helismaan suomentamin sanoituksin – "Davyyyy, Davy Crockett, siinä vasta miesten mies..." Alkuperäiskieliset lyriikat laati Thomas W. Blackburn.
Tämä 80-luvun vuokravideo sisältää TV-sarjan kaksi viimeistä jaksoa Proomujen kilpa-ajo ja Jokirosvot vuoden 1956 elokuvateatteriversiona, jossa kyseiset ohjelmat on leikattu yhteen. Elokuva kuvattiin Cave-In-Rockissa Illinoisissa.Päähahmo perustuu oikeaan 1800-luvun amerikkalaiseen kansansankariin David "Davy" Crockettiin, joka oli rajaseudun mies, sotilas ja poliitikko. Hän eli vuosina 1786–1836. Disneyn näkemys toi hänen legendansa uudelleen tietoisuuteen. Nimiroolia näytteli Fess Parker. Crockettin jälkeen Parker näytteli vielä Disneyn länkkäreissä samankaltaisissa rooleissa elokuvissa Suuri junaryöstö (1956), Länteen! Länteen! (tai: Vankkurit valtaavat Lännen, 1956), Erämetsän sankarit (1956) ja The Light in the Forest (1958). Hän kieltäytyi hänelle tarjotusta pienestä roolista elokuvassa Tonka (1958) ja lähti sen myötä Disneyltä.
Tässä elokuvassa Crockettin karikatyyrimaisesta kilpavastuksesta Mike Finkistä (Jeff York) olemuksineen tulee mieleen Musta-Pekka. Hän on kuin iso pahatapainen kakara. Fink ei kaihda käyttää likaisia ja vaarallisiakaan keinoja. Hän esimerkiksi ampuu Mississippi-joen kilpailumatkan varrella proomustaan intiaanin pääsulkaa, jonka seurauksena koko heimo ryhtyy ampumaan nuolia syyttömän Davy Crockettin proomuporukkaa kohti. Ihmeen kaupalla he nuolisateesta selviävät. Davykin pääsee maksamaan tihutöiden kalavelat tekemällä omat kepposensa, joskin huomattavan vaarattomammat sellaiset.
Jotkin ratkaisut ovat hämmentäviä. Sillä myöhemmin mm. edellä mainittu Miken hengenvaarallinen "pikku jekku" on täysin unohdettu ja ohitettu ja Davy kumppaneineen jopa antavat lahjan Finkille – tykin taisteluja varten.
Moraaliselta kannalta muutenkin riittäisi tarkasteltavaa ja pohdittavaa,
mutta nautitaan vain kyydistä tällä kertaa.Pidän erityisesti Davyn kumppanista George Russellista, jota näytteli Buddy Ebsen. Disneymäiseen tyyliin lauluja löytyy, mutta niitä ei ole onneksi liikaa vaan ripoteltuna harvakseen. Huumoripuoltakin on sopivasti. Kuten alussa George juotetaan humalaan ja hän päätyy innoissaan pyörimään kapakan kattokruunussa. |
 
Aku Ankka -lehden erikoisnumero 9 C vuodelta 1956:
"Davy Crockett - Villin lännen sankari".
|
Davy Crockett TV-sarjan jaksot
Davy Crockett, Indian Fighter (ensiesitys USA:ssa 15. joulukuuta 1954)
Davy Crockett Goes to Congress (26. tammikuuta 1955)
Davy Crockett at the Alamo (23. helmikuuta 1955)
Davy Crockett's Keelboat Race (16. marraskuuta 1955)
Davy Crockett and the River Pirates (14. joulukuuta 1955)
Davy Crockettin elokuvaversiot (kooste jaksoista 1-3 ja 4-5) on julkaistu kahdella DVD:llä suomi-teksteillä vuonna 2007.
Koko viiden jakson Davy Crockett TV-sarja on julkaistu jenkeissä vuonna 2001 DVD:llä Walt Disney Treasures -sarjassa (alueekoodilla R1). Tämä oli Treasures-sarjan ns. ensimmäisen aallon julkaisu. Olen ostanut lähes kaikki Treasures-sarjan piirrettyjä sisältävät tinaboksit. Verrattuna joihinkin loppuunmyytyihin bokseihin tätä näyttää saavan edelleen suht' edullisesti, joten pitänee laittaa hankintalistalle.
Davy Crockettin elokuvaversiot (kooste jaksoista 1-3 ja 4-5) on julkaistu kahdella DVD:llä suomi-teksteillä vuonna 2007.Koko viiden jakson Davy Crockett TV-sarja on julkaistu jenkeissä vuonna 2001 DVD:llä Walt Disney Treasures -sarjassa (alueekoodilla R1). Tämä oli Treasures-sarjan ns. ensimmäisen aallon julkaisu. Olen ostanut lähes kaikki Treasures-sarjan piirrettyjä sisältävät tinaboksit. Verrattuna joihinkin loppuunmyytyihin bokseihin tätä näyttää saavan edelleen suht' edullisesti, joten pitänee laittaa hankintalistalle.
Disneyn vanhoja elokuvia näytettiin aikoinaan usein televisiosta eri kanavilta,
mutta Davy Crockettia en muista nähneeni. Lapsena tämä olisi varmasti iskenyt kovasti ja
kyllä siitä nytkin innostuin.
Kuvanlaatukin oli erinomainen, kertakaikkisen upea kuva. Kyseessä on "Made in Japan"-nauha.
Seikkailuelokuvat, joissa tehdään matkaa paikasta A pisteeseen B ovat usein rentouttavia.
Davyn seikkailu onkin nostalgisen nautinnollinen retki menneeseen aikaan ja tunnelmaan.
Näille rajaseuduille ja joille mieli kaihoaa.
MUUTA:
29.3.2016
ELÄVÄNÄ TAI KUOLLEENA (Western Video, 1980-luvun vuokravideokasetti). VHS (FIx)
Italiankielinen nimi: Lo voglio morto (1968).
Espanjankielinen nimi: Lo quiero muerto.
Englanninkielinen nimi: I Want Him Dead.
Genre: spagetti-western. Kesto: 1t 25min.
Kuvasuhde: 4:3 (alkuperäinen olisi 1.66:1). K-16. Videokoodi: -.
Englanniksi puhuttu, suomenkielinen tekstitys.
Suomennos: Jarmo Ährlund / Suomen Kuvakasettituotanto Oy.
Alkuteksteissä videotuottaja: Oy Magna-Filmi Ab.
Takakannen teksti: "RAJU WESTERN UUTUUS, JOSSA ROSVOJOUKKO VASTASSAAN HILL & COLT
RAUTAISEN TAUSTAMUSIIKIN SÄESTYKSELLÄ!"
Sergio Leone -vaikutteet ovat nähtävissä ja kuultavissa.
Musiikki on hyvää poljennollista lännen teemaa.
Teemat ovat yllättävänkin hyviä ja toimivia.Toiminta on karua heti alusta lähtien. Claytonin sisar raiskataan ja murhataan. Kostoa ja ruumiita seuraa.
Päänäyttelijä Craig Hillin suden silmät lähikuvineen sopivat hyvin tunnelmaan. Vain sankarimme tuntuu välittävän naisista ja kohtelee heitä hyvin. Eräs alkupuolen nyrkkitappelu näyttää jokseenkin vanhanaikaiselta; eikä tässä tapauksessa niin hyvällä tavalla.
Tyylittelyjä on selvästi yritelty ja paikoin ihan onnistuneestikin. Elokuvalla on hetkensä. Ruusuista meno ei varsinaisesti ole, kuten ei aina elämäkään. Kyllähän tämän katsoi mieluummin kuin kuudesti laukeavasta selkäänsä ottaa.
Kuva oli ihan hyvä vanhalle videolle.
20.3.2016
KOURALLINEN DOLLAREITA (Nordic Video - sateenkaarikannet, 1982). VHS (FIx)
Englanninkielinen nimi: A Fistful of Dollars (1964).
Italiankielinen nimi: Per un pugno di dollari.
Ohjaus: Sergio Leone. Valmistusmaa: Italia. Tuotantoyhtiöt: Jolly Film, Constantin Film, Ocean Films .
Genre: western. Kesto: 1t 35min.
Kuvasuhde: 1.85:1 (alkuperäinen olisi 2.35:1). K-16. Videokoodi: 619.
Englanniksi puhuttu, suomenkielinen tekstitys.
Suomennos: Videotekstitys Oy.
Takakannen teksti: "Kourallinen dollareita on ehkä paras koskaan tehty lännenelokuva ja
Clint Eastwoodin suuri läpimurtoelokuva. Hän on kova ja brutaali osassaan,
täsmälleen niin kuin Clintin tunnemme."
Kirpputorilöydöt ovat käyneet nykyään harvinaisiksi,
mutta joskus lukemattomat käynnit ja kartoittamiset palkitaan. Toisinaan jopa ruhtinaallisesti,
tässä tapauksessa kirjaimellisesti kouralisella dollareita.
Todettakoon vain, että tätä kasettia on jostain syystä äärimmäisen vaikea löytää "luonnosta".
Onnekas luonnon oikku sattui omalle kohdalle ja palautti uskoani kirppiksiin.
(Tarkennettuna löytöihin. Kirpputorejahan ja kierrätyskekuksia pitäisi olla joka paikassa,
kaikkialle alituiseen rakennettavien valtavien uusien kauppakeskusten sijaan!)Alussa on lyhyt Nordic Videon puffi julkaisijan länkkäreistä 80-luvun syntikkamusiikin kera.
Itse elokuva alkaa mainioilla ja lennokkailla silhuettisilla rotoskooppianimaatio-alkuteksteillä. Kuvia siivittävät Ennio Morriconen musiikit ovat jotain aivan täyttymyksellistä, kuten elokuvan mittaan monta kertaa tulee todettua. Tässä elokuvassa säveltäjää kreditoidaan nimellä Dan Savio.
Kourallinen dollareita on ohjaaja Sergio Leonen "Dollarit-trilogian" ensimmäinen osa.
Toinen osa on Vain muutaman dollarin tähden (1965) ja kolmas Hyvät, pahat ja rumat (1966).
Sarjaa yhdistää Clint Eastwoodin esittämä vähäpuheinen ja yksi-ilmeinen muukalainen,
Nimetön mies. Teemamusiikkia alkaa välittömästi hyräillä.
Nimettömän miehen olemusta ja valppautta symbolisoiva huiluteema valpastaa
ja herättää katsojankin aina uudestaan.
Erityisesti Sergio Leonen lännenelokuvien omintakeinen karu ja koreilematon
periksi antamaton tyyli ja filmien maailmanlaajuinen suosio synnytti 1960-luvun puolivälissä
oman "spaghetti western"-ala-genrensä.
Termi syntyi siitä, että suurin osa näistä länkkäreistä
tuotettiin ja ohjattiin Italiassa.
Tämä on englanniksi puhuttu versio.
80-luvun Suomi-videokasettijulkaisuja on kolmella eri kannella.
DVD:llä on Suomessa julkaistu myös Italo-versio.
Tämä Nordicin muinainen nauha on vanha ja lumisateisen väsynyt, mutta selvän sai.
Öillisistä kuvista oli vaikeinta saada välillä selvää.
Autenttista 80-luvun videovuokraustunnelmaa siis piisasi
(joskin on nauha varmaan tuolloin aikoinaan ollut paremmassa kuosissa).
Kyseessä on U.S.A.-nauha. On jännä miten valtavasti kuvanlaatu VHS:lläkin nauhasta ja
sen valmistusmaasta riippuen vaihtelee.
Tässä väritkin ovat haaleat ja kontrastoituneet.Kuten muiden keräilijöiden kanssa tullut juteltua, videonauhalle antaa kuitenkin paljon enemmän anteeksi kuin esimerkiksi DVD:lle. DVD kun on jo "lähes" hyvää kuvaa, mutta ei aina sittenkään. Niin siltä vaatii tietyllä tapaa enemmän. VHS-nauhan kuvanlaatu kun ei lähtökohtaisestikaan ole "niin justiinsa". DVD:tä tahtomattaankin vertaa parhaimmilaan filmimäiseen Blu-Rayhin. Puolivillainen DVD-masterointi (esimerkiksi letterbox-versio anamorfisen* sijaan) on oma aiheensa sekin.
Kuten San Sebastianin tykeissä,
tässäkin aseiden hankinta näyttelee omaa rooliaan.
Leikkaus on tyylikästä. Tarina on karua kertomaa. Länkkäreiden klassikoita.
Muistelen oman suosikkini trilogiasta olleen sen viimeinen osa
Hyvät, pahat ja rumat.
Siinä ohjaaja Leonen kerronta tyylittelyineen ja hahmogallerioineen on hioutunut huippuunsa.
Samoin Morriconen tehokas musiikki, joka tässäkin jo vakuuttaa.
Kuvasuhteista ja formaateista*
On muuten hassua, että nykyään laajakangaselokuvien anamorfisiksi sovitetuista VHS-videoistakin olisi paljonkin iloa, sillä nykytelevisioista on pitkään löytynyt kuvasuhteen valintanäppäin. Ja anamorfinen kuva olisi siis paljon tarkempi kuin tavallinen letterbox-rajattu videokuva mustin ylä- ja alapalkein (joissa kuvanlaatua "häviää hukkaan"). Anamorfisessa eli muunnellussa kuvassa ihmiset ja asiat näyttävät ufomaisen laihoilta, jos ei televisiosta löydy kuvasuhteen valintaa.
Anamorfisia videoita on jokunen 80-luvulla ollutkin ja 90-luvulla myyntivideoissa jo enemmän. Yleisempää vanhoissa videokaseteissa oli se, että esimerkiksi alku- ja lopputekstit oliva anamorfiset, jotta ne mahtuivat kokonaisuudessaan laajaan kuvaan. (Omassa Panasonic-plasmatelevisiossani on muuten vieläpä todella kattava valikoima eri kuvasuhteita ja se on elokuvaharrastajalle arvokasta.)
Letterbox on toki aina parempi vaihtoehto kuin vanhojen videoiden yleisin tyyli eli 4:3 leikattu täyskuva, josta puuttuu pahimmillaan puolet alkuperäisestä kuvasta.
On muuten hassua, että nykyään laajakangaselokuvien anamorfisiksi sovitetuista VHS-videoistakin olisi paljonkin iloa, sillä nykytelevisioista on pitkään löytynyt kuvasuhteen valintanäppäin. Ja anamorfinen kuva olisi siis paljon tarkempi kuin tavallinen letterbox-rajattu videokuva mustin ylä- ja alapalkein (joissa kuvanlaatua "häviää hukkaan"). Anamorfisessa eli muunnellussa kuvassa ihmiset ja asiat näyttävät ufomaisen laihoilta, jos ei televisiosta löydy kuvasuhteen valintaa.
Anamorfisia videoita on jokunen 80-luvulla ollutkin ja 90-luvulla myyntivideoissa jo enemmän. Yleisempää vanhoissa videokaseteissa oli se, että esimerkiksi alku- ja lopputekstit oliva anamorfiset, jotta ne mahtuivat kokonaisuudessaan laajaan kuvaan. (Omassa Panasonic-plasmatelevisiossani on muuten vieläpä todella kattava valikoima eri kuvasuhteita ja se on elokuvaharrastajalle arvokasta.)
Letterbox on toki aina parempi vaihtoehto kuin vanhojen videoiden yleisin tyyli eli 4:3 leikattu täyskuva, josta puuttuu pahimmillaan puolet alkuperäisestä kuvasta.
MUUTA:
19.3.2016
SAN SEBASTIANIN TYKIT (Esselte Video, hopeinen sarja, 1983). VHS (FIx)
Ranskankielinen nimi: La Bataille de San Sebastian (1967).
Englanninkielinen nimi: Guns for San Sebastian.
Ohjaus: Henri Verneuil. Valmistusmaa: Ranska. Julkaisija: Metro-Goldwyn-Mayer.
Tuotantoyhtiö: Compagnie Internationale de Productions Cinématographiques (CIPRA).
Genre: western/sota. Kesto: 1t 45min.
Kuvasuhde: 4:3 (alkuperäinen olisi 2.35:1). K-16. Videokoodi: 51780.
Englanniksi puhuttu, suomenkielinen tekstitys. Suomennos: T Lehto.
Takakannen teksti: "Kun sotilaskarkuri Leon Alastray (Anthony Quinn) pääsee pakenemaan hallituksen joukkoja 1700-luvun Meksikossa, hän päätyy pieneen, köyhään syrjäkylään. Erään sattuman vuoksi kylän kovia kokeneet asukkaat pitävätkin häntä pastorina. Leon joutuu vasten tahtoaan esittämään sekä puhemiehen, että kylän johtajan roolia. Intiaanit ja ryövärijoukot tekevät kylään hävitysretkiä, ja taistelut ovat katkeria, usein väkivaltaisiakin. San Sebastianin tykit on suuri seikkailuelokuva eksoottisessa ympäristössä, aiheenaan ikuinen kysymys: onko oikein käyttää väkivaltaa väkivaltaa vastaan."
Pitkästä aikaa blogissa lännenelokuvaa. Itseasiassa toistaa kertaa
ensimmäisen postauksen jälkeen :).
Asiaa pitää ehdottomasti korjata."Hän saapui kylään pastorina - mutta hänestä tuli väkivallan sanansaattaja."
Todella koukuttava mainoslause. Jota en itseasiassa etukäteen ennen videon hankkimista edes lukenut. Tämä länkkäri rupesi mieltäni kutkuttumaan jo ihan kansitaiteensakin vuoksi. Pidän erityisesti tällaisista "kolmiulotteisista" kansista, joissa taustastaan irti leikatut hahmot ikään kuin hyppäävät ulos kuvasta. (Pelipuolella mm. Advanced Dungeons & Dragons -roolipelien kulta- ja hopeaboksit edustivat tätä tyyliä.)
Videokeräilijän tuntoja
Parhaimpia puolia videokeräilyssä on se kuinka voi elää menneitä aikoja
tai oikeastaan jatkaa niiden elämistä kuin 80-luvulla konsanaan.
Joten paljon riittää uusia mielenkiintoisia elokuvatuttavuuksia ja
viikonloppuiltojen uus-retroja tunnelmia koettaviksi.
Nytkin minulle saapui kerralla yli 20 FIx-vuokravideota 80-luvulta, jotka
kuljetuskärryni avulla maan alaisesta postitoimistosta noudin.
Aikoinaan ei ihan niin montaa videota kerralla "Ärrältä" tai muualta tullut napattua.
Pari, kolme parhaimmillaan tuli kerralla vuokrattua.
Ja videothan katsottiin vuorokauden aikana ainakin kaksi kertaa ennen palautusta.
Viime aikoina olen saanut hienoja kasetteja, jotka ovat olleet vuosia tai lyhyempiä aikoja hakulistoissani. Aikoinaan ei kaikkia vuokraamon kasetteja voinut millään nähdä ja lainata, saati omistaa. Eikä joihinkin kasetteihin edes tuolloin koskaan tullut törmättyä. Sillä ne olivat vain joissain tietyissä vuokraamoissa saatavilla. Videoita oli myös poistunut ja poistui koko ajan valikoimista. Joistakin kaseteista ei edes ollut tietoa. Eli on pitänyt tulla 2000-luvulle tai tässä tapauksessa vuoteen 2016 asti, jotta on ylipäänsä jonkin tietyn 80-luvun kasetin löytänyt ja päässyt sitä lopulta ihastelemaan.
Vaikka menneissä ajoissa on oma hohtonsa, nyky-retroilussa on myös monia hienoja puolia. Tuon oman "videovuokraamon" haalimisen lisäksi kehittynyt tekniikka ja telkkareiden suurentunut koko ovat valttikortteja. Ja tietenkin edellä viitattuna se, että joitakin kasetteja on nykypäivänä jopa helpompi löytää kuin aikoinaan. Muiden keräilijöiden ja Internetin avustuksella. Tämä siitä huolimatta, miten harvinaisia jotkin kasetit ylipäänsä ovat. Videoista voi nykyään myös jakaa ja löytää tietoa helposti muille asiaan vihkiytyneille. Toki on edelleen kasetteja, jotka ovat edelleen lähes mahdottomia löytää tai jotka ovat kokonaan hävinneet tai tuhottu. Harvinaisen kasetin kohdalla tuntuu usein myös etuoikeutetulta sitä päästä näkemään ja sille antaa erityistä kunnioitusta.
Tämäkin kasetti kuului niihin erityistapauksiin, joita olen erityisesti jo jonkin aikaa kaivannut. Videoissa ja elokuvissa minua ja varmaan monia kiehtoo se, kuinka niiden kautta pääsee kokemaan ja elämään virtuaalisesti toista aikaa ja todellisuutta. Kuten suurta draamaa, taide-elämyksiä, historiallisia spektaakkeleita, kauhua, fantasiamaailmoja, jättiläishirviöitä, tuhon jälkeisiä aikoja, avaruusseikkailuja. Tai villin lännen maailmaa.
Parhaimpia puolia videokeräilyssä on se kuinka voi elää menneitä aikoja
tai oikeastaan jatkaa niiden elämistä kuin 80-luvulla konsanaan.
Joten paljon riittää uusia mielenkiintoisia elokuvatuttavuuksia ja
viikonloppuiltojen uus-retroja tunnelmia koettaviksi.
Nytkin minulle saapui kerralla yli 20 FIx-vuokravideota 80-luvulta, jotka
kuljetuskärryni avulla maan alaisesta postitoimistosta noudin.
Aikoinaan ei ihan niin montaa videota kerralla "Ärrältä" tai muualta tullut napattua.
Pari, kolme parhaimmillaan tuli kerralla vuokrattua.
Ja videothan katsottiin vuorokauden aikana ainakin kaksi kertaa ennen palautusta.Viime aikoina olen saanut hienoja kasetteja, jotka ovat olleet vuosia tai lyhyempiä aikoja hakulistoissani. Aikoinaan ei kaikkia vuokraamon kasetteja voinut millään nähdä ja lainata, saati omistaa. Eikä joihinkin kasetteihin edes tuolloin koskaan tullut törmättyä. Sillä ne olivat vain joissain tietyissä vuokraamoissa saatavilla. Videoita oli myös poistunut ja poistui koko ajan valikoimista. Joistakin kaseteista ei edes ollut tietoa. Eli on pitänyt tulla 2000-luvulle tai tässä tapauksessa vuoteen 2016 asti, jotta on ylipäänsä jonkin tietyn 80-luvun kasetin löytänyt ja päässyt sitä lopulta ihastelemaan.
Vaikka menneissä ajoissa on oma hohtonsa, nyky-retroilussa on myös monia hienoja puolia. Tuon oman "videovuokraamon" haalimisen lisäksi kehittynyt tekniikka ja telkkareiden suurentunut koko ovat valttikortteja. Ja tietenkin edellä viitattuna se, että joitakin kasetteja on nykypäivänä jopa helpompi löytää kuin aikoinaan. Muiden keräilijöiden ja Internetin avustuksella. Tämä siitä huolimatta, miten harvinaisia jotkin kasetit ylipäänsä ovat. Videoista voi nykyään myös jakaa ja löytää tietoa helposti muille asiaan vihkiytyneille. Toki on edelleen kasetteja, jotka ovat edelleen lähes mahdottomia löytää tai jotka ovat kokonaan hävinneet tai tuhottu. Harvinaisen kasetin kohdalla tuntuu usein myös etuoikeutetulta sitä päästä näkemään ja sille antaa erityistä kunnioitusta.
Tämäkin kasetti kuului niihin erityistapauksiin, joita olen erityisesti jo jonkin aikaa kaivannut. Videoissa ja elokuvissa minua ja varmaan monia kiehtoo se, kuinka niiden kautta pääsee kokemaan ja elämään virtuaalisesti toista aikaa ja todellisuutta. Kuten suurta draamaa, taide-elämyksiä, historiallisia spektaakkeleita, kauhua, fantasiamaailmoja, jättiläishirviöitä, tuhon jälkeisiä aikoja, avaruusseikkailuja. Tai villin lännen maailmaa.
Musiikki vakuuttaa heti alkuhetkistä lähtien. Syykin selviää pian, sillä kyseessä on legendaarinen säveltäjä ja länkkäreistäkin tuttu Ennio Morricone. Suureksi harmiksi hänen tuleva Helsingin konserttinsa juuri peruttiin. Säveltäjän tuntien sävelkulut ovat tuttuja, mutta silti omanlaisiaan.
Alkutekstien seepian värinen kuva on anamorfinen; varmastikin jotta
tekstit mahtuvat kokonaan kuvaan.
Itse elokuva on videoille tyypillisesti 4:3 kuvasuhteeseen leikattu ja rajattu.
Kuva on alunperin 2.35:1 laajakangas ja sen huomaa, sillä
videokuva on editoitu niin, että se usein liikkuu ja seuraa hahmoja leikattua
ruutua pitkin vaakasuunnassa.Anthony Quinn esittää pääosaa. Ilahdutti, että vanha kunnon Charles Bronsonkin on mukana tässä länkkärissä nuoruuden päivinään. Sitäkään en tiennyt etukäteen. Tässä elokuvassa hänen roolihahmonsa on omahyväisen ärsyttävä.
Alkutekstit asettavat hyvin vallitsevaan ajankuvaan ja tilanteeseen. Videofilmin ruskehtavat sävyt tukevat alkupuolen rutikuivia jumalan hylkäämiä autiomaamaisemia.
Olen pitkään ihmetellyt VHS:n mahdollistamaa kirkasta ja laajaa ääniraitaa,
mutta nyt jotenkin kirkonkellojen hieno sointi erityisesti kiinnitti huomioni
– musikiin ja tavallisen puheäänen lisäksi.
Tässäkin on kyseessä 80-luvun alkupuolen kasetti.
Eikä äänenlaatu ole alamittaista C-kasettien kilohertsiä.
Kyllähän VHS mahdollistaa surround-äänenkin.
Olisi mielenkiintoista kuulla teknisen asiantuntijan luonnehdintaa videokasettien
suomasta äänimaailmasta. Omasta vinkkelistäni sen taso joka tapauksessa
voittaa usein kuvanlaadun. Vaikka tässä tapauksessa kuva oli myös erinomainen
vanhaksi vuokrakasetiksi. Kasetti olikin laadukas japanilainen.Vehreisiin kalliomaisemiin tekisi mieli hypätä sekaan. Kymmenien hevosten laukka on hienoa nähtävää. Taisteluiden huipentuma on myös eeppinen. Suhteellisen pitkä kesto antaa pohjaa tarinaan ja henkilöihin samaistumiseen. Ei nykypäivän elokuvissa tällaiseen autenttisuuteen pystytä, tai edes haluta pyrkiä (toki poikkeuksia löytyy – esim. The Revenant vaikuttaa mielenkiintoiselta). Loppupuolella nähdään tarinan kerrontaa tukevia analogisia erikoisefektejä.
Hieno ja tunnelmallinen vähemmän esitetty lännenelokuva, josta jäi haikea fiilis kuten hyvälle elokuvalle sopii.
PS. Minua kiinnostaa aina tarkalleen minä vuonna mikäkin video on Suomessa julkaistu. Aina tietoa ei lue kansipaperissa eikä kasetissa missään kohtaa. Välillä mainittu vuosi on ainoastaan elokuvan julkaisuvuosi kuten tässäkin tapauksessa (1967). Aina myöskään videokannen vuosilukuun ei voi 100 prosenttisesti luottaa, koska se voi olla ulkomaisesta julkaistusta jäänyt tieto ja Suomi-julkaisu saattaa olla myöhäisempi.
Joten asian selvittämiseksi joutuu turvautumaan muihin lähteisiin. Julkaisuvuoden selvittäminen oli jälleen poliisityön veroista. Kävin läpi satoja sivuja Katso!-lehden vanhoja liitteitä ja skannauksia niistä. Asiaa ei helpottanut se, että 1982 numeroissa arviot eivät ole aakkosjärjestyksessä. Lopulta vastaan tuli oikea sivu ja pystyin rajaamaan tämän kasetin julkaisuvuodeksi 1983. Sillä vielä vuoden 1982 eikä alkuvuoden 1983 numeroissa ei San Sebastianin tykkejä näkynyt. Julkaisumaininta oli syksyltä 1983.
MUUTA:
1 KOMMENTTI:
jussi – 19.3.2016 klo 10:23
Kylläpä oli oikein mukavaa luettavaa tuo sebastianin tykit...tulee sellanen haikee fiilis,kun miettii tuota 80-luvun kasetti-aikaa.Se tunne kun laittaa jonkun siihen aikaan itselle tuntemattoman leffan päälle vhs-pyörittimeen(pieni jännitys päällä,ettei vaan kasetti sylttää)..tietämättä yhtään siitä eufoorisesta olotilasta minkä tulet saamaan sen ...perus vajaa puolitoista tuntisen aikana,ehkä yllättävänkin monen mielestä nykypäivänä aivan typerän,kökön,paljon juonikatkoksia sisältävän elokuvan....Kehtaavatkin haukkua leffaa vielä paskaksi..nuo *keleet..Ne eivät tiedä mistä puhuvat!!....Katselkoot niitä *tanan typerii miljardi-budjetin hubba-bubba leffojaan siitä niin sairaasta tabletista niskat jumissa...Taidanpa viettää oikeen sielua rentouttavan kasari-iltaman tänään...Aloitella katsomalla Atlantiksen kostajat,sitten wicker man(siis se -73 vuoden versio),Blastfighterin..välillä komediaa...lisää verta pyttyyn pojat...Ja lop etella ilta(taitaapi olla pitkällä jo yö)siihen THE ELOKUVAANI...SAVAGE STREETS...johon liittyy ne omat henkilökohtaiset tässä jutussa mainitsematta jättämäni muistoni...ja leffat katsotaan vielä vajaa 80 tuumasesta kuvasta videotykiltä...kuvanlaatu kaukana HD-tasosta...silmämunia väsyttää muutenki jo yöllä,joten mitäpä sillä teräväpiirrolla tekis....IHMISET..JÄRKI KÄTEEN JA VHS-OSTOKSILLE...niiku ois jo....
turvis69,Raahe......ps.Raahessa on väkilukuun suhteutettuna varmasti eniten leffakeräilijöitä...Vai onko joku toista mieltä..
jussi – 19.3.2016 klo 10:23Kylläpä oli oikein mukavaa luettavaa tuo sebastianin tykit...tulee sellanen haikee fiilis,kun miettii tuota 80-luvun kasetti-aikaa.Se tunne kun laittaa jonkun siihen aikaan itselle tuntemattoman leffan päälle vhs-pyörittimeen(pieni jännitys päällä,ettei vaan kasetti sylttää)..tietämättä yhtään siitä eufoorisesta olotilasta minkä tulet saamaan sen ...perus vajaa puolitoista tuntisen aikana,ehkä yllättävänkin monen mielestä nykypäivänä aivan typerän,kökön,paljon juonikatkoksia sisältävän elokuvan....Kehtaavatkin haukkua leffaa vielä paskaksi..nuo *keleet..Ne eivät tiedä mistä puhuvat!!....Katselkoot niitä *tanan typerii miljardi-budjetin hubba-bubba leffojaan siitä niin sairaasta tabletista niskat jumissa...Taidanpa viettää oikeen sielua rentouttavan kasari-iltaman tänään...Aloitella katsomalla Atlantiksen kostajat,sitten wicker man(siis se -73 vuoden versio),Blastfighterin..välillä komediaa...lisää verta pyttyyn pojat...Ja lop etella ilta(taitaapi olla pitkällä jo yö)siihen THE ELOKUVAANI...SAVAGE STREETS...johon liittyy ne omat henkilökohtaiset tässä jutussa mainitsematta jättämäni muistoni...ja leffat katsotaan vielä vajaa 80 tuumasesta kuvasta videotykiltä...kuvanlaatu kaukana HD-tasosta...silmämunia väsyttää muutenki jo yöllä,joten mitäpä sillä teräväpiirrolla tekis....IHMISET..JÄRKI KÄTEEN JA VHS-OSTOKSILLE...niiku ois jo....
turvis69,Raahe......ps.Raahessa on väkilukuun suhteutettuna varmasti eniten leffakeräilijöitä...Vai onko joku toista mieltä..
18.3.2016
JUPITER UHKAA (Thorn Emi Video / R-Video, 1983). VHS (FIx)
Englanninkielinen nimi: The Jupiter Menace (1982).
Ohjaus: Lee Auerbach, Peter Matulavich. Valmistusmaa: Yhdysvallat.
Genre: tieteis-dokumentti. Kesto: 1t 26min.
Kuvasuhde: 4:3. K-16. Videokoodi: 90 1558.
Englanniksi puhuttu, suomenkielinen tekstitys.
Suomennos: Annu Hirvensalo. Videotekstit ja käännös: AB Film-Teknik.
Takakannen teksti: "Maailman lopullisesta kohtalosta on olemassa monenlaista tarua. Ihmisen kyvystä itsetuhoon on näyttöjä päivittäin. Mutta voiko lopun tulo johtua jostain sellaisesta, jolle emme mitään mahda? Kuten aurinkojärjestelmämme planeettojen ainut laatuisesta ryhmittymisestä?
George Kennedy esittä meille tässä vakuuttavia todisteita maapallon tuhoutumisen lähestymisestä. Hän ennustaa luonnottomia tapahtumia ja onnettomuuksia tulevaksi peräkkäin Vuonna 2.000 nämä kaikki huipentuvat sarjaksi tulivuorenpurkauksia ja maanjäristyksiä. Ja loppujen lopuksi maapallon akseli kallistuu.
»Jupiter uhkaa» näyttää meille maailman, jonka maantieto on melkolailla muuttunut napapiirialueiden sulamisen takia. Saamme kokea miltä tuntuu olla mukana maanjäristyksessä – erityistehokeinot auttavat eläytymisessä. Näkymät ovat pelottavia. Keväällä 1982 kaikkien planeettojen ainutlaatuinen ryhmittyminen panee tuhoketjun alkamaan..."
George Kennedy esittä meille tässä vakuuttavia todisteita maapallon tuhoutumisen lähestymisestä. Hän ennustaa luonnottomia tapahtumia ja onnettomuuksia tulevaksi peräkkäin Vuonna 2.000 nämä kaikki huipentuvat sarjaksi tulivuorenpurkauksia ja maanjäristyksiä. Ja loppujen lopuksi maapallon akseli kallistuu.
»Jupiter uhkaa» näyttää meille maailman, jonka maantieto on melkolailla muuttunut napapiirialueiden sulamisen takia. Saamme kokea miltä tuntuu olla mukana maanjäristyksessä – erityistehokeinot auttavat eläytymisessä. Näkymät ovat pelottavia. Keväällä 1982 kaikkien planeettojen ainutlaatuinen ryhmittyminen panee tuhoketjun alkamaan..."
Aiempaan tuhottujen Vapaudenpatsaiden listaani
voi lisätä myös Jupiter uhkaa -videokannen.
Joskin tällä kertaa kyseessä ei ole suoranainen fiktioelokuva vaan erikoinen tieteis-dokumentti.
Jo kansi kutkuttaa mieltä, joten innokkaasti päräytin kasetin nauhuriin surisemaan.Elokuva alkaa Anasazi-intiaanien kulttuurista kertomisella. Anasazi-intiaaneja käsiteltiin myös Salaiset kansiot TV-sarjassa.
Kertojana toimii Mies ja alaston ase -elokuvista tuttu George Kennedy – hän esitti poliisipäällikkö Ed Hockenia. Dallasissakin mies nähtiin. Harmi, että tässä ei paljon kevennyksiä nähdä. Niitä nimittäin kaivattaisiin.
En yleensä innostu saati kiinnostu epätieteellisistä tai sensaation hakuisista dokumenteista. Otan mieluummin scifini scifinä ja tieteeni tieteenä. On vähimmilläänkin kyseenalaista esittää spekulaatiota ja epätieteellisiä tulkintoja faktoina.
Erityisesti dokumentin uskonnollinen vire on piinallisinta kiusallisine campahtavine näytelmäosioineen ja oikeine julistajineen. Ne kohdat mieluusti kelaisi. Sisäinen sensuristi jopa yllättäen nostaa päätään. Jos johonkin FIx-videohistorian pahamaineisen videolain elokuvaleikkaukset olisi pitänyt kohdentaa, niin tällaisiin julistuksiin! Uskontoa voi totta kai aiheessa käsitellä ja mielenkiintoisellakin tavalla, mutta käsittelytapaa olisi tässä voinut miettiä.
Alussa on historiallinen rekonstruktio, jossa mies kertoo Jumalasta ja särkee eleellään taianomaisesti epäuskoisten kannattelemat uhkaavat kivipaasit ja "epäjumalan" kuvan. Kohtaus on vähintäänkin huvittava. Tulee mieleen mainio parodiallinen Ja jumala puhui -muka-dokumenttielokuva (eli mokumentti – onkohan tämä termi suomeksi vakiintunut).
Tieteisfiktion ja dokumentaarin yhdistelmä on paikoin silti varsin kiinnostavaa.
Tietokoneanimaatiot planeetoista ovat upeita. Olen varmaan monesti aiemminkin
maininnut olevani suuri 80-luvun tietokoneanimaation ystävä.
Kun tietää ja ymmärtää miten vaativaa, monimutkaista ja hidasta etenkin varhaisen
tietokoneanimaation tekeminen on ollut, osaa sitä arvostaa.
Tähtiporttimainen tunnelmaa luova vektorigrafiikka-kohtaus on todella kaunis ja huima.
Sulavasti rullaava rautalanko-animaatio kaupungista on hieno sekin.80-luvun ilmakuvanäkymää suurkaupungeista, kuten New Yorkista, on aina miellyttävää nähdä. Syntetisaattorimusiikki on toimivaa. Musiikista vastaa Synergy. Lopputeksteissä rullaava analogi-biisi on kovaa kamaa. Mielenkiintoisesti dokumentin alkupuolella tektoonisista laatoista kerrottaessa kuullaan vastaava rumpu-rytmi kuin Terminator 2:ssa (1991).
Ohjelmassa kerrotaan myös mielenkiintoista faktaa, kuten se, että Jupiterin kierto auringon ympäri kestää 11 vuotta (lähes 12 vuotta). Dokumentissa luodaan uhkakuvia maanjäristyksistä ja maailman lopusta, sekä planeettojen vaikutuksesta maanjäristyksiin Maassa. Maanjäristykset ja vesivyöryt toki ovat aina vain ajankysymys.
Maailmanlopunodottajiakin ja heille varustettuja kauppoja sivutaan. Eräskin tutkija kuvailee ihmeen graafisesti ja yksityiskohtaisesti tuhansien ihmisten kuolemaa. Eräs mies pelkää ei-eloonjääviä, jotka olisivat valmiit tekemään mitä vain ruokansa eteen. Eräät valmistautuvat ilmaevakuointiin 2000-3000:lla ilmalaivalla vuonna 1999. Hillbilly-militaristit ovat oma valmistautuva eloonjäämisryhmänsä...
Bermudan kolmiossa käynyt kalman kalpea mieskin kertoo kokemuksistaan marmorisesta vedenalaisesta kaupungista.
Faktaa ja fiktiota on välillä vaikea erottaa toisistaan ja asioiden taustoittaminen vaatisi omaa selvitystyötä. Se alkaa puuduttaa. Ristiriitaisia tunteita ja ajatuksia aiheuttava sensaatiota, kauhukuvia ja ennustuksia lietsova raivostuttavakin "dokumentti", joka oli joka tapauksessa mielenkiintoinen ajankuvana, keräilyvideona ja etenkin kansitaiteensa vuoksi. Vaikka itse ohjelmassa ei Vapaudenpatsasta kuitenkaan nähdä. Ilman houkuttelevaa ja visuaalisesti harhaanjohtavaa kantta tämä tuskin olisi katsantoon päätynytkään. Terveellä kritiikillä katsottavaksi.
PS. Vuonna 1982 tehdyssä ohjelmassa vuotta 2000 korostetaan – ja etenkin 5. toukokuuta 2000 tapahtuvaa geologista lopullista katastrofia, maailman laajuista järistystä. "Ja me voimme vain odottaa..."
MUUTA:
12.3.2016
PALUU (Videotrage / Oy Arbitrage Ab, 1983). VHS (FIx)
Englanninkielinen nimi: The Return (1980).
Ohjaus: Greydon Clark. Valmistusmaa: Yhdysvallat.
Genre: scifi/mysteeri. Kesto: 1t 30min.
Kuvasuhde: 4:3 (alkuperäinen olisi 1.78:1). K-15. Videokoodi: 8430.
Englanniksi puhuttu, suomenkielinen tekstitys.
Takakannen teksti: "Tuntematon esine lähestyy maata hurjaa vauhtia. Ilmakehän kohdattuaan se pysähtyy pienen yhdyskunnan yläpuolelle New Mexicossa, USA:ssa. Kaksi pientä lasta näkevät tapahtuman, kietoutuvat voimakkaan valosäteen sisään ja he vaipuvat unimaiseen tilaan, mutta heräävät eloon, kun esine on poistunut.
Maa on saanut vierailijoita toiselta planeetalta. He jättävät maapallon ja vain muutamat ihmiset ovat huomanneet heidät.
Mitään välitöntä vaikutusta vierailusta ei havaita, mutta 25 vuotta myöhemmin huomataan selittämättömiä häiriöitä satelliittikuvissa, jotka on otettu tältä alueelta. Eräs tutkija lähtee New Mexicoon etsimään selitystä. Hänen havaintonsa osoittavat että muukalaisten vierailulla on ollu pelottava vaikutus seudulle. Vaikutus, joka tuo mukanaan taistelun elämästä ja kuolemasta."
Maa on saanut vierailijoita toiselta planeetalta. He jättävät maapallon ja vain muutamat ihmiset ovat huomanneet heidät.
Mitään välitöntä vaikutusta vierailusta ei havaita, mutta 25 vuotta myöhemmin huomataan selittämättömiä häiriöitä satelliittikuvissa, jotka on otettu tältä alueelta. Eräs tutkija lähtee New Mexicoon etsimään selitystä. Hänen havaintonsa osoittavat että muukalaisten vierailulla on ollu pelottava vaikutus seudulle. Vaikutus, joka tuo mukanaan taistelun elämästä ja kuolemasta."
Paluu on jenkkien New Mexicon pikkukaupunkiin sijoittuvaa
arkipäiväisen draamallista cowboy-scifiä 80-luvulta.
Teemana perinteiset UFO-valoilmiöt ja karjan silpomiset.
Musiikkiääniraitakin on tuttua ja turvallista 80-lukua.Miespääosaa esittää Jan-Michael Vincent. Naispääosaa näyttelee Cybil Shepard, joka tuli kuuluisaksi 80-luvulla Konnankoukkuja kahdelle TV-sarjaroolistaan aisaparinsa Bruce Willisin kanssa.
Elokuva alkaa mystisellä valo-show-kohtauksella. Tapahtumat jatkuvat kohtauksesta 25 vuotta myöhemmin.
Kyseessä on kevyt tieteispala, jota on kylläkin rauhallisen temponsa ja tuttuutensa puolesta jännällä tavalla ihan mieluisakin seurata. Erikoisimpia ideoita on karjaa ja lihaa muukalaisille avaruuteen teleporttaava valosapelia kantava mieshahmo.
Lavastetuin hetki koetaan noin 70 minuutin paikkeilla kun mies huitasee toista puolimetriä ohitse. Äänitehoste korvaa osuman puutteen.
On näissä 80-luvun sivutuotoksissa laimeimmillaankin kuitenkin fiilistä enemmän kuin 2000-luvun ontoissa digitaalitehoste-härveleissä ja rymistelyissä. Retro-tunnelmaa löytyy.
Elokuva ei lunasta kovin paljoa, vaikka odotuksetkaan eivät kovin korkealla olleet. Pointsit lopputekstien kauniista syväanalogisesta äänimaailmasta.
10.3.2016
TV-sarja:
X-FILES - SALAISET KANSIOT
(Esitetty 1995 alkaen MTV3-kanavalla. Julkaistu Suomi VHS:llä ja DVD:llä)
Englanninkielinen nimi: The X-Files (1993–2002, 2016–).
Sarjan luoja: Chris Carter. Valmistusmaa: Yhdysvallat.
Tuotantoyhtiöt: Ten Thirteen Productions, 20th Century Fox.
Genrejä: scifi/paranormaali/kauhu/draama. K-16.
Sarjan kuvaus: "Päivittäin tapahtuu outoja asioita, jotka vaativat tutkimusta.
Joitakin on vaikea ymmärtää ja jotkut ovat lähes uskomattomia. Kaikkein pahimpia
ovat ne, jotka ovat liian vaarallisia paljastettaviksi.
Kun erikoisagentit Fox Mulder ja Dana Scully ryhtyvät tutkimaan selittämättömien ilmiöiden taustoja, maan valtaapitävien piiristä paljastuu synkkä juonittelujen verkko. Mitä lähemmäs totuutta agentit pääsevät, sitä vaarallisemmaksi tehtävä käy.
Olemmeko tekemisissä ulkoavaruuden olentojen kanssa? Onko valtion sisällä valtio, joka valvoo jokaista liikettämme? Salaiset kansiot lähtee etsimään totuuksia kysymysten takaa."
Kun erikoisagentit Fox Mulder ja Dana Scully ryhtyvät tutkimaan selittämättömien ilmiöiden taustoja, maan valtaapitävien piiristä paljastuu synkkä juonittelujen verkko. Mitä lähemmäs totuutta agentit pääsevät, sitä vaarallisemmaksi tehtävä käy.
Olemmeko tekemisissä ulkoavaruuden olentojen kanssa? Onko valtion sisällä valtio, joka valvoo jokaista liikettämme? Salaiset kansiot lähtee etsimään totuuksia kysymysten takaa."
Salaiset kansiot eli The X-Files (1993–) oli 90-luvun suurimpia
televisiohittejä kansainvälisesti.
Tuohon aikaan meille yläastelaisille ja lukiolaisnuorisolle se iski myös kuin häkä.
Sarjassa Mulderin toimistohuoneen seinällä esiintyvä
"I want to believe"-juliste UFO-tuhkakuppikuvineen olisi ollut kova juttu;
olisinpa sellaisen Frankfurtin reissulla tavaratalossa nähdessäni aikoinaan äkännyt ostaa.
Mukaan sen sijaan tarttui 1. kauden NTSC-jenkkikasetti.Mark Snow:n säveltämä sarjan tunnusmusiikki ja mystinen alku-intro loivat heti alkuun oudon kiehtovan johdatuksen paranormaaliin maailmaan pelottavinekin tunnelmineen. Sarja ammensi tarinansa avaruuden pienistä vihreistä tai harmaista miehistä, hirviöistä, paranormaaleista ilmiöistä, lääketieteellisistä ihmeellisyyksistä ja salaliittoteorioista. Sarjan keskeisin ja mielenkiintoisin jatkuva juoni on alusta lähtien ollut sen pyramidimaisesti rakentama eeppinen UFO-mytologia salaliittoineen, joka on edistynyt, muuttunut, polveillut ja alkanut tietyllä tapaa alusta moneen koukeroiseen otteeseen.
Sarjan pääparina toimii FBI:in erikoisagentit Fox Mulder ja Dana Scully.
Mulder uskoo mm. Maassa vieraileviin avaruuden olentoihin ja Scully on ihmeellisiltä vaikuttaviin asioihin
skeptisempi; näin asetelma on ainakin alkuun.
Näistä ristiriitaisista asenteista saadaan paljon draamaa aikaan.
Heidän lämpenevä kemiansa on käsin kosketeltavissa.
Hahmojen näyttelijät David Duchovny ja Gillian Anderson
nousivat sarjan myötä suureen suosioon.Mulderin ja Scullyn jöröä esimiestä, FBI:n apulaisjohtaja Walter Skinneriä, näyttelee kivikasvoinen Mitch Pileggi. Sarjan päähahmoja on myös tupakkamies (William B. Davis) – Mulderin ja Scullyn perivihollinen. Erilaisiin tapauksiin agenteilla on apunaan kolmen miehen ryhmittymä The Lone Gunmen.
Sarjan alkupäässä oli kovia mytologia-episodikokonaisuuksia joita
90-luvulta lähtien VHS-myyntivideoillakin julkaistiin, kuten The Unopened File (2X25 Anasazi),
82517 (3X09 Nisei), Master Plan (4X01 Herrenvolk), Tunguska (4X09).
Nämä ovat siis kasettien nimiä ja suluissa poimittuna yhden keskeisen jakson nimi
kronologian seuraamista helpottamaan.
Julkaisijalta fiksusti valittuna nämä kasetit sisälsivät siis enimmäkseen sarjan pääjuonen
kaaresta poimittuja jatkuvatarinaisia episodeja.Omat suosikkini kaseteista ja samalla sarjan jaksoista ovat autiomaan UFO-tapahtumiin ja Navajo-intiaaneihin keskittyvä The Unopened File, junanvaunu-ufoilu 82517 ja Venäjän meteoriittimetsään sijoittuva Tunguska, jossa musta neste esiintyy isossa roolissa. Telkkarinauhoitusten lisäksi näitä myyntikasetteja tuli videoliikkeestä ostettua ja ihmeissään ruudusta tapitettua 90-luvulla. Mielestäni Anasazi-jaksosta sarja lähti erityisesti kiehtovaan lentoon.
Spesiaali-kasetti Avain Salaisten kansioiden maailmaan julkaistiin myös,
joka sisälsi dokumentin sarjan kulissien takaa.
Videon sai aikoinaan bonuksena jos keräsi kasettien mukana tulleet keräilykortit.
Luullakseni niitä tarvittiin kahdeksan kappaletta kasetin omaksi saadakseen.
Ja olikohan niin, että kortteja ei saanut takaisin.
(Jos sinulta löytyy nämä kortit
niin lisäisin mielelläni skannaukset blogiin.)
X-Filesin uusi tuleminen – kausi 10
Olin innoissani X-Filesin jatkosta uusin jaksoin vuoden 2016 alussa, jotka
esitettiin Suomessa FOX-kanavalla.
Mutta siihen olin pettynyt, että juoni ei ollutkaan yhtenäinen koko kuuden jakson verran.
Luulin ensimmäisen jakson perusteella, että palataan juurille eli
ufoiluun koko kuuden jakson minisarjan ajaksi.
Olin niin täpinöissäni ja asennoitunut odottaman jatkuvaa juonta, että
kesti äkätä ennen kolmatta huumorijaksoa kunnolla, että
eihän se toinenkaan jakso liittynyt ekaan juurikaan. Hidas sytytys.
Yllättävän monet tuntuvat pitäneen tuosta kolmannesta ns. huumoriepisodista. Välikevennyksenä ja kaiken ylenpalttisen vakavuuden tuulettamisena ja itseironiana idea on ihan paikallaan, mutta koen jakson silti sisällöltään aivan turhana. Vaikka alkuperäisessäkin sarjassa oli kepeämpiä jaksoja.
UFO-mytologia on aina ollut sarjan mielenkiintoisinta antia. Samalla toisinaan myös turhauttavinta. Juonta on pyöritelty moneen suuntaan edes-taas ja mattoa viety katsojien jalkojen alta ties' kuinka moneen otteeseen. Eivät tainneet monien mutkien jälkeen keksiä jutun juurta kyseisestä aihepiiristä kuuden jakson verran; ainakaan yhdellä kertaa. Onneksi katsojaluvut olivat hyviä ja televisioyhtiö on kiinnostunut tilaamaan lisää jaksoja. Jatkoa sopiikin odottaa ja sarjan luoja Chris Carter on sen tekemiseen halukkuutensa ilmaissut. Kyse on vain sopivasta ajankohdasta ja mm. näyttelijöiden monimutkaisten aikataulujen yhteensaattamisesta.
Pidin kovasti toistaiseksi viimeisestä jaksosta, ja etenkin sen lopusta. Mutta kyllähän tälle tarinalle jo päätöstä "pikku hiljaa" toivoisi. Ihmettelin loppupuolella, että mitenkäs tämä juttu saadaan pakettiin vartissa ja eihän sitä ollut tarkoituskaan saada. Toisaalta tämä viimeisin cliffhanger voi avata aivan uudet ulottuvuudet tarinalle...!
En enää katsonut aikoinaan sarjan viimeisiä kausia. Lopetin jo ennen kuin Mulderi "vaihtui" Robert "T-1000" Patrickiksi, vaikka kyseisestä näyttelijästä pidänkin. Mutta jos tarina saataisiin kunnialla loppuun niin sitten voisi vaivautua tarkistamaan ne loppukausien välitarinatkin.
Olin innoissani X-Filesin jatkosta uusin jaksoin vuoden 2016 alussa, jotka
esitettiin Suomessa FOX-kanavalla.
Mutta siihen olin pettynyt, että juoni ei ollutkaan yhtenäinen koko kuuden jakson verran.
Luulin ensimmäisen jakson perusteella, että palataan juurille eli
ufoiluun koko kuuden jakson minisarjan ajaksi.
Olin niin täpinöissäni ja asennoitunut odottaman jatkuvaa juonta, että
kesti äkätä ennen kolmatta huumorijaksoa kunnolla, että
eihän se toinenkaan jakso liittynyt ekaan juurikaan. Hidas sytytys.Yllättävän monet tuntuvat pitäneen tuosta kolmannesta ns. huumoriepisodista. Välikevennyksenä ja kaiken ylenpalttisen vakavuuden tuulettamisena ja itseironiana idea on ihan paikallaan, mutta koen jakson silti sisällöltään aivan turhana. Vaikka alkuperäisessäkin sarjassa oli kepeämpiä jaksoja.
UFO-mytologia on aina ollut sarjan mielenkiintoisinta antia. Samalla toisinaan myös turhauttavinta. Juonta on pyöritelty moneen suuntaan edes-taas ja mattoa viety katsojien jalkojen alta ties' kuinka moneen otteeseen. Eivät tainneet monien mutkien jälkeen keksiä jutun juurta kyseisestä aihepiiristä kuuden jakson verran; ainakaan yhdellä kertaa. Onneksi katsojaluvut olivat hyviä ja televisioyhtiö on kiinnostunut tilaamaan lisää jaksoja. Jatkoa sopiikin odottaa ja sarjan luoja Chris Carter on sen tekemiseen halukkuutensa ilmaissut. Kyse on vain sopivasta ajankohdasta ja mm. näyttelijöiden monimutkaisten aikataulujen yhteensaattamisesta.
Pidin kovasti toistaiseksi viimeisestä jaksosta, ja etenkin sen lopusta. Mutta kyllähän tälle tarinalle jo päätöstä "pikku hiljaa" toivoisi. Ihmettelin loppupuolella, että mitenkäs tämä juttu saadaan pakettiin vartissa ja eihän sitä ollut tarkoituskaan saada. Toisaalta tämä viimeisin cliffhanger voi avata aivan uudet ulottuvuudet tarinalle...!
En enää katsonut aikoinaan sarjan viimeisiä kausia. Lopetin jo ennen kuin Mulderi "vaihtui" Robert "T-1000" Patrickiksi, vaikka kyseisestä näyttelijästä pidänkin. Mutta jos tarina saataisiin kunnialla loppuun niin sitten voisi vaivautua tarkistamaan ne loppukausien välitarinatkin.
Sarjan yleisarvosana kauteen neljä asti toistaiseksi nähtynä:
PS. Koostin Inside the X -nettisivun avulla
joskus tällaisen papyruksen. Jos haluaa katsoa vain myyttiset ison tarinakaaren jaksot.8.3.2016
NEW YORKIN TUHON JÄLKEEN VUONNA 2019 (Videotrage / Oy Arbitrage Ab, 1984). VHS (FIx)
Englanninkielinen nimi: 2019: After the Fall of New York (1983).
Ohjaus: Sergio Martino. Valmistusmaat: Italia, Ranska.
Tuotantoyhtiöt: Nuova Dania Cinematografica, Medusa Distribuzione, Les Films du Griffon.
Genre: post-apokalypsi/toiminta/scifi/sota. Kesto: 1t 30min (elokuva on leikattu).
Kuvasuhde: 4:3, nimiruutu hetken alussa 1.85:1 (alkuperäinen olisi 1:85.1). K-20. Videokoodi: 8031.
Englanniksi puhuttu, suomenkielinen tekstitys.
Takakannen teksti: "Ydinsodasta on kulunut 20 vuotta. Säteily on tehnyt tehtävänsä: yhtään lasta ei ole syntynyt
15 vuoteen. Onko tämä ihmiskunnan loppu? Mutta sitten saadaan tietää, että New Yorkissa on
nainen, joka pystyy saamaan lapsia. Rauniokaupunkia hallitsevat julmat Euracit sekä rotta-laumat.
Kuka löytää tuon naisen ensiksi?
Rajua toimintaa toiminnan ystäville!"
Rajua toimintaa toiminnan ystäville!"
Alkuun kiinnittää huomion VTC-Videon alkuanimaatio, jossa julkaisija
mainostaa video-ohjelmiaan ja tissitkin vilahtavat joukossa ihan "muina miehinä".
80-luvun välittömyydestä voisimme 2000-lukulaiset ja media ottaa oppia.
Ajat ovat muuttuneet, sillä onhan älytöntä, että tällaiseen luonnolliseen asiaan erikseen
tulee huomiota kiinnitettyä ja tulee mainittua.
Nimittäin ei enää ohjelmissa tai mainoksissa noin vain mitään vilahtele. Ja silloin jos vilahtaa,
asiasta tehdään hirveää haloo.Itse elokuva alkaa hienoilla kuvilla raunioituneesta New Yorkista ja mielenkiinto elävää kuvaa ja sen post-apokalyptista skenaariota kohtaan herää heti. (Huolimatta siitä, että nykykatsoja kuvat pienoismalleiksi heti tunnistaakin.) Kuten tämän suuren tuhon jälkeisten jenkki-elokuvien lajityypin yleisimpiä symboleita on, Vapaudenpatsas on jälleen kokenut kovia. Mutta tällä kertaa paljon maltillisemmin; lähinnä tähtipäähineen sakaria puuttuu ja osa on taittunut surumielisesti alaspän. Tämä hillitty ratkaisu on varsin tyylikäs.
Elokuvissa tuhotut Vapaudenpatsaat
Vapaudenpatsas on tuhottu lukemattomia kertoja erilaisissa tulevaisuuskuvitelmissa
ja katastrofitarinoissa. Jostain syystä kyseiseen näkyyn ei silti koskaan kyllästy.
Tunnetuin esimerkki lienee Apinoiden planeetan (1968) huikea kohtaus.
Nykytyyliin sarjasta on tehty 2000-luvun uusintafilmatisointeja.
Niihin lukeutuvaan Apinoiden planeetan syntyyn (2011) suunniteltiin alunperin
loppukohtaukseksi särkynyt Vapaudenpatsas viittauksena ja kunnianosoituksena alkuperäiselle elokuvalle.
Kohtaus ei kuitenkaan filmiin päätynyt.
Roland Emmerich on kunnostaunut katastrofaalisissa tuhotöissä ja tehnyt uran
amerikkalaisten maamerkkien pyyhkäisemisestä maailman kartalta.
Independence Day:ssa (1996), tai coolisti ID4:ssä,
vapauden neito makaa kasvot meressä muukalaisten hyökkäysten seurauksena.
Ohjaajan myöhemmän eepoksen Day After Tomorrow:n (2004) julisteessa
nähtiin jäätyneeseen valtamereen hukkunut patsas,
jonka soihtua patsaan käsi vielä pienen toiveen ja lohdun omaisesti pitää jääpinnan yllä.
(Jäisiin post-apokalyptisiin skenaarioihin liittyen Rammsteinin
vuoden 2005 upea Rosenrot-levynkansi
on erityisesti jäänyt mieleen. Tämä on omassa listassani Top 3 -levynkansia.)
Cloverfieldin julisteessa patsaalta puuttuu pää.
Itse elokuva on turhauttavaa seurattavaa.
Kyseessä on tolkuttomasti heiluvakamerainen jättiläishirviö-leffa
ja monsterista nähdään vain heikkoja vilauksia.
Joissakin Pako New Yorkista (1981) -elokuvan julisteissa ja DVD-julkaisujen kansissa on särkynyt Vapaudenpatsaan pää kenossa New Yorkin kaduilla.
Vuoden 2014 Godzillassa patsaalta puuttuu soihtukäsi ja poski on auki, mutta kyseessä paljastuukin olevan Las Vegasista löytyvä kopio aiheesta.
Erikoismainintoina Ghostbusters 2 -filmissä sekä Thundarr Barbaari
animaatiosarjassa nähdään eläväksi muuttunut Vapaudenpatsas.
Myös post-apokalyptisessa scifi-elokuvassa Sielunkehrääjä viitataan Vapaudenpatsaaseen, joka on vuosisatojen myötä osin särkynyt ja säröytynyt. Kyseessä on kuitenkin suomalainen Hangon kaupungista löytyvä graniittinen obeliski-maamerkki, jota tuttavallisemmin leijonapatsaaksikin tituleerataan. Myös maa on kohonnut Itämeren kuivumisen myötä tässä vuoteen 2701 ja Etelä-Suomeen sijoittuvassa elokuvan tapahtumassa, josta ohessa ennakko-maistiainen.
Vapaudenpatsas on tuhottu lukemattomia kertoja erilaisissa tulevaisuuskuvitelmissa
ja katastrofitarinoissa. Jostain syystä kyseiseen näkyyn ei silti koskaan kyllästy.
Tunnetuin esimerkki lienee Apinoiden planeetan (1968) huikea kohtaus.
Nykytyyliin sarjasta on tehty 2000-luvun uusintafilmatisointeja.
Niihin lukeutuvaan Apinoiden planeetan syntyyn (2011) suunniteltiin alunperin
loppukohtaukseksi särkynyt Vapaudenpatsas viittauksena ja kunnianosoituksena alkuperäiselle elokuvalle.
Kohtaus ei kuitenkaan filmiin päätynyt.
Roland Emmerich on kunnostaunut katastrofaalisissa tuhotöissä ja tehnyt uran
amerikkalaisten maamerkkien pyyhkäisemisestä maailman kartalta.
Independence Day:ssa (1996), tai coolisti ID4:ssä,
vapauden neito makaa kasvot meressä muukalaisten hyökkäysten seurauksena.
Ohjaajan myöhemmän eepoksen Day After Tomorrow:n (2004) julisteessa
nähtiin jäätyneeseen valtamereen hukkunut patsas,
jonka soihtua patsaan käsi vielä pienen toiveen ja lohdun omaisesti pitää jääpinnan yllä.
(Jäisiin post-apokalyptisiin skenaarioihin liittyen Rammsteinin
vuoden 2005 upea Rosenrot-levynkansi
on erityisesti jäänyt mieleen. Tämä on omassa listassani Top 3 -levynkansia.)
Cloverfieldin julisteessa patsaalta puuttuu pää.
Itse elokuva on turhauttavaa seurattavaa.
Kyseessä on tolkuttomasti heiluvakamerainen jättiläishirviö-leffa
ja monsterista nähdään vain heikkoja vilauksia.Joissakin Pako New Yorkista (1981) -elokuvan julisteissa ja DVD-julkaisujen kansissa on särkynyt Vapaudenpatsaan pää kenossa New Yorkin kaduilla.
Vuoden 2014 Godzillassa patsaalta puuttuu soihtukäsi ja poski on auki, mutta kyseessä paljastuukin olevan Las Vegasista löytyvä kopio aiheesta.
Erikoismainintoina Ghostbusters 2 -filmissä sekä Thundarr Barbaari
animaatiosarjassa nähdään eläväksi muuttunut Vapaudenpatsas.Myös post-apokalyptisessa scifi-elokuvassa Sielunkehrääjä viitataan Vapaudenpatsaaseen, joka on vuosisatojen myötä osin särkynyt ja säröytynyt. Kyseessä on kuitenkin suomalainen Hangon kaupungista löytyvä graniittinen obeliski-maamerkki, jota tuttavallisemmin leijonapatsaaksikin tituleerataan. Myös maa on kohonnut Itämeren kuivumisen myötä tässä vuoteen 2701 ja Etelä-Suomeen sijoittuvassa elokuvan tapahtumassa, josta ohessa ennakko-maistiainen.
Takaisin tällä kertaa käsittelyssä olevan elokuvan pariin. Heti alusta huomaa, että budjettia on ollut käytettävissä ihan mukavasti. On valkoisilla hevosilla ratsastavia miehiä ja liekinheittimiä. Autoturnajaisiinkin on muutama dollari palanut ja moottoripyörillä fiilistellään Grand Canyonin korean karuissa maisemissa.
Itseäni tässä lajityypissä kiinnostaa erityisesti lavastus ja tuhotuneen maailman
kuvitus raunioineen, ja se miten vaikutelmassa on onnistuttu.
Tunneleissa ja viemäreissä vaeltelua riittää, kuten asiaan kuuluu. Rottia vilisee.
Samoin rauniomaisemia ja autonromuja löytyy sopivasti matkan varrelta.
Myös autonromuttamo on tekijöistä ollut hyvää taustakuvamateriaalia
useammille taisteluille ja kohtaamisille.
Post-apokalyptinen maailma on varsin uskottavasti rakennettu.
Jotkin "futuristiset" asut enemmänkin pistävät silmään ja huvittavat.
Päähahmon hikinauhakin on ehtaa kasaria. Kuten musiikkikin
– joka tosin harmi vain on lähinnä taustoittavaa eikä mieleenpainuvaa.
Käänteistä Apinoiden planeettaakin on tarinan sekaan ajateltu
hyppysellinen ripotella mausteeksi.
Sivuhuomiona mikä omalla kohdalla hieman syö vakavasti otettavuutta paikoin on
taistelukohtausten heiluva lähikuvaus alhaalta otettuine kamerakulmineen.
Taattua campahtavaa retro-tyyliä, vaikka tosissaan tässä on selvästi oltu.Kerronta hieman seestyy puolen välin jälkeen, joskin piristyy sitten jälleen. Kansikuvassa nähtävä vihreäkypäräinen leijonamies ei valitettavasti elokuvassa esiinny, niin kuin jo etukäteen vähän ounastelinkin. Jossain toisessa julisteessa taas Apinamies on myös huomattavasti eläimellisemmäksi kuvitettu kuin filmin "puolimies". Yllättävän esiintymisen tekee Manhattania valvovien eurnacien päämajassa Pablo Picasson Guernica, joka on suosikkimaalauksiani. Lumikkiinkin viitataan. Jokunen WTF-hetkikin katsojalle suodaan, sekä sekaan mahtuu outo juonenkäännekin.
Videon huima 20 vuoden ikäraja kuulostaa melko korkeaksi hilatulta
– vaikka raakaa välillä toiminta onkin, on se sen verran etäännytetyn oloista.
Videoilla oli jo toki silloinkin kaikenlaista, mutta 80-luvulla
ei tietty oltu vielä totuttu näkemään sellaisia raakuuksia
mitä nykyään tavallisessa televisio-ohjelmistossa.
Lapselle toki kohtaukset voivat olla hurjia.
Ruumitaa tulee tiuhaan tahtiin. Tämä Videotragen video on leikattu ilmeisesti neljällä sekunnilla
(kiitos leikkaustiedoista ATTIC):
Kohta, jossa Parsifal seivästää miehen autonrenkaaseen on hieman leikattu.
Videosta puuttuu kohta, jossa mies vuotaa verta suustaan ja
kamera liikkuu alas näyttäen vatsasta törröttävän keihään.
Päämajassa lyhyt näky johtajan päähän osuvasta kirveestä on leikattu.
Apinamies heittää miekan liikkuvasta autosta. Kohtauksen päätös on leikattu:
miekka mestaa kolmen sotilan päät.
(Tätä kohtausta katsoessa ihmettelinkin, että miksi ei heitosta mitään seurannut.)
Tarinan isoin pääjuoni on yllättävänkin eeppinen lajissaan, eli hiekka, vesi ja öljy eivät ole tällä kertaa ainoita ammennettavia aihioita. Teknologia ja ihmiskunnan säilyminen on isossa roolissa.
Kolme vuotta vielä apokalyptiseen apinamies-aikaan. En malttaisi millään odottaa*.
* On kuitenkin verrattain äkkiä – Taistelua apinoiden planeetasta joudutaan odottamaan vielä 654 vuotta.
MUUTA:
|
Aiempia blogi-postauksia |
Uudempia blogi-postauksia |
Tästä voit jättää kommentin johonkin videoarvioon (tai yleisesti tähän blogiin):